Mielen harjaannuttaminen – Pema Wangyal Rinpoche (29.12.2000)

Rinpoche toivottaa kaikki tervetulleeksi ja kiittää kaikkia tilaisuuteen saapuneita, sekä tilaisuuden järjestäjiä että osanottajia, jotka kaikki käyttävät siihen kallista aikaansa. Rinpoche arvostaa kaikkien läsnäoloa suuresti, koska aika on hyvin kallisarvoinen asia ja koska tilaisuus sattui vielä juhlapyhiksi, jolloin kaikilla on mahdollisuus olla perheensä ja läheistensä parissa. Rinpoche kiittää kaikkia vielä kerran.

Tässä tilaisuudessa on monia aikaisemmin tapaamiani henkilöitä ja ehkä myös henkilöitä, joita en ole aikaisemmin tavannut, mutta arvostan teidän kaikkien läsnäoloanne hyvin paljon. On aivan hyvä, jos saavuitte tilaisuuteen hieman uteliaina, mutta jos tulitte tänne tietyin odotuksin, olen pahoillani, koska en mitenkään kykene toteuttamaan niitä. Vaikka olen kotoisin Aasiasta, syntyisin Tiibetistä, tulette huomaamaan, että olen hyvin yksinkertainen ja nöyrä idästä kotoisin oleva ihminen. Tulen toistamaan kuulemiani asioita, joihin muutamat ystäväni ovat osoittaneet kiinnostusta.

Opettajinani on ollut suuria tiibetinbuddhalaisuuden mestareita ja heillä on monia oppilaita ja seuraajia. Kaikista heidän oppilaistaan pidän itseäni kaikkein heikoimpana, ja siksi vain omista saavutuksistani ja kokemuksistani kertominen ei mielestäni olisi kovinkaan antoisaa. Haluan jakaa teidän kanssanne suurilta opettajiltani kuulemiani asioita, vaikka asioiden toistaminen ei ole nauhureiden ja korkean teknologian aikakaudella kovinkaan erikoista.

Yksi suurenmoisista opettajistani oli Kangyur Rinpoche (1898-1975). Varhaislapsuudestani asti opiskelin Kangyur Rinpochen johdolla, joka oli todella suuri mestari ja hyvin oppinut sekä filosofiassa että lääketieteessä ja monella muulla tiibetiläisen tieteen alalla. Kangyur Rinpoche oli opiskellut monien tiibetiläisten mestareiden johdolla, ja hän tuli tunnetuksi nimellä Kangyur Rinpoche; Kangyur tarkoittaa tiibetinkielistä Buddhan opetuksien kokoelmaa. Hänestä tuli Buddhan opetusten haltija ja niiden mestari , ja hän opetti kaikkialla Tiibetissä. Hänen suosituksestaan opiskelin Dudjom Rinpochen (1904-1987) johdolla, joka oli Tiibetin suuria mestareita ja Nyingman eli ns. vanhan koulukunnan johtaja. Opettajanani oli myös suuri mestari Dilgo Khyentse Rinpoche (1910-1990). Viime vuosisadan tiibetiläisten mestareiden joukossa Dilgo Khyentse Rinpoche oli yksi suurimmista ja taitavimmista niin meditaatiossa, filosofiassa kuin tekstien luomisessa. Opettajinani on ollut myös muita tiibetinbuddhalaisia traditioita edustavia mestareita, kuten Karma Kagyu -traditiota edustava Hänen Pyhyytensä 16. Gyalwang Karmapa, Sakya-traditiota edustava Hänen Pyhyytensä Kyabje Sakya Trizin, ja Dorje Jamyang Rinpoche (1893-1959), jota pidetään suurena mestarina kaikissa traditioissa. Hänen Pyhyytensä 14. Dalai Laman johdolla olen opiskellut usein aina kun siihen on tarjoutunut mahdollisuus. Opiskeltuani edellä mainittujen mestareiden johdolla viimeiset viisikymmentä vuotta, olen tullut siihen tulokseen, että he kaikki ovat erittäin viisaita ja taitavia kaikilla ja erityisesti henkisen tiedon alueilla.

Buddhalaisuuden pohjalta Tiibetiin syntyi useita eri traditiota, joista kehittyi kahdeksan pääkoulukuntaa. Kaikissa näissä tiibetinbuddhalaisissa traditioissa opiskellaan Buddhan oppia. Vaikka ne perustuvat omiin kokemuksiin ja antavat opetuksille hieman erilaisia tulkintoja, niin Tiibetissä ei ole yhtään buddhalaista traditiota, joka ei perustuisi Buddhan opetuksiin. Buddhalaisuus ja ensimmäiset buddhalaiset kirjoitukset saapuivat Tiibetiin kuudennella vuosisadalla. Seitsemännellä vuosisadalla Songtsen Gampon ollessa kuninkaana buddhalaisia tekstejä alettiin kääntää tiibetiksi. Kahdeksannella vuosisadalla suuri arvostettu kuningas nimeltä Trisong Detsen kutsui Intiasta kuuluisia intialaisia oppineita Tiibetiin ja hänen aikanaan kaikki Buddhan opetukset käännettiin tiibetin kielelle. Ensimmäinen Intiasta kutsutuista oli Santaraksita ja hänen kehotuksestaan kuningas kutsui Tiibetiin toisen suuren mestarin Padmasambhavan. Hänen neuvostaan kuningas kutsui monia suuria mestareita sekä Intiasta että sen lähialueilta. Lähes sata mestaria saapui Tiibetiin, sadat nuoret älymystön jäsenet saivat heiltä koulutusta ja tekstejä alettiin kääntää tiibetiksi monista kielistä, pääasiassa kuitenkin sanskritista. Näiltä sadalta intialaiselta mestarilta ja monelta sadalta tiibetiläiseltä kääntäjältä meni kaksitoista vuotta 112:n olennaisimman Buddhan tekstin ja niihin liittyvien yli 250:n kommentaarin kääntämiseen. Seuraavina vuosisatoina monet suuret mestarit toimittivat näitä käännöksiä uudelleen.

Buddhalaisuus juurtui Tiibetiin suuren mestarin Padmasambhavan aikana. Buddha itse ennusti, että hänen opetuksensa kulkevat keskustasta pohjoiseen ja sitten länteen. Tämän ennustuksen mukaisesti Buddhan opetukset kulkivat keskeisestä valtakunnasta pohjoiseen, Tiibetiin, jossa niitä käännettiin, opetettiin ja harjoitettiin vuosisatoja. Buddhan ennustus buddhalaisuuden kulkemisesta pohjoisesta länteen tarkoittaa monien tiibetiläisten mestareiden mielestä buddhalaisuuden leviämistä länteen 1970-luvulta lähtien. Puhuessani Buddhan antamista ennustuksisita viittaan Buddha Sakyamuniin.

Buddha ei ole henkilön nimi. Buddha on yksinkertaisesti valaistuneen tiedostamisen tila.. Mahdollisuus tämän tilan saavuttamiseen ja kehittämiseen on läsnä jokaisessa aistivassa, elollisessa olennossa. Buddha on sanskritinkielinen termi, joka tarkoittaa täysin herännyttä ja täysin kehittynyttä, harhoista herännyttä, joka on kehittänyt täydellisyyteensä ne ominaisuudet, jotka uinuvat jokaisessa aistivassa olennossa. Menneisyydessä on ollut, nykyisyydessä on ja tulevaisuudessa tulee olemaan määrättömästi buddhia. Heidän joukossaan Buddha Sakyamuni on yksi tuhannesta historiallisesta, täysin valaistuneesta olennosta. Bodhisattvoja, olentoja, jotka ovat ottaneet valan palvellakseen ja auttaakseen kaikkia eläviä olentoja, on ollut yli tuhat, ja näistä tuhannesta neljä on jo saapunut keskuuteemme. Ensimmäinen oli Buddha Krakucchanda, toinen Buddha Kanakamuni, kolmas Buddha Kasyapa ja ja neljäs Buddha Sakyamuni.

Ennen valaistumistaan Buddha Sakyamuni tunnettiin prinssi Siddharthana, Pohjois-Intiassa sijaitsevan Kapilavastun valtion merkittävän kuninkaan Suddhodanan poikana. Prinssi Siddhartha syntyi 2500 vuotta sitten nykyisen Etelä-Nepalin alueella, paikassa nimeltä Lumbini. Varhaislapsuudestaan lähtien hän oli hyvin älykäs ja lempeä ihminen, täynnä rakkautta kaikkia eläviä olentoja kohtaan, niin eläimiä kuin ihmisiäkin. Prinssi Siddharthan syntymän jälkeen suuret näkijät ja viisaat kerääntyivät hänen ympärilleen palatsiin nimenantoseremoniaan ja he tekivät monia ennustuksia hänen tulevaisuudestaan. Muuan suuri viisas ennusti, että prinssi Siddharthasta oli tuleva joko maailmankaikkeuden hallitsija tai täydellisesti valaistunut olento. Kuten tiedämme, on varsin tavallista, että vanhemmat haluavat lapsiensa jatkavan sitä, mitä he itse ovat tehneet, joten prinssi Siddharthan isä, kuningas Suddhodana halusi, että hänen pojastaan tulisi maailmankaikkeuden hallitsija. Kuningas teki kaiken voitavansa, että Siddhartha saattoi nauttia elämästä. Hänelle hankittiin valtakunnan parhaat opettajat, jotka opettivat häntä tieteissä ja taiteissa. Tämä kaikki tapahtui palatsissa, jonka ulkopuolelle prinssi ei saanut mennä. Kuningas Suddhodana oli hyvin ystävällinen ihminen, joka koetti pitää hyvää huolta valtakuntansa kaikista alamaisista, huolehtia heidän monista tarpeistaan ja auttaa heitä kaikin tavoin. Kuningas Suddhodana toivoi prinssi Siddharthan jatkavan hänen kuoltuaan kuninkaana, kantavan saamansa vastuun ja täyttävän kuninkaan velvollisuudet. Kaksikymmentäkahdeksan vuotiaaksi saakka Siddharta teki kaiken täsmälleen isänsä toivomalla tavalla. Sitten eräänä päivänä hän sai isältään luvan poistua palatsista kaupunkiin. Hän näki siellä paljon kärsimystä; sairaita, kuolevia ja vanhenevia ihmisiä. Silloin hän pyysi isältään, kuningas Suddhodanalta, lupaa saada etsiä vastalääkettä kaikelle kärsimykselle, mutta kuningas halusi, että hän menisi naimisiin ja jatkaisi kuningashuonetta. Siddharta noudatti isänsä tahtoa, ja hänelle syntyi poika nimeltään Rahula. Isänsä luvalla kaksikymmentäkahdeksanvuotiaana hän lähti palatsista ryhtyäkseen etsimään vastausta kaikkien elävien olentojen, erityisesti ihmisten kärsimyksiin. Ihmiset lähtevät usein etsimään vastausta hengellisiin kysymyksiin silloin, kun he eivät kykene kantamaan vastuuta omasta elämästään tai heillä on vaikeita ongelmia elämässä esimerkiksi aviopuolison tai lasten kanssa, mutta Siddharthalla oli kaikki niin hyvin kuin vain mahdollista. Hänen perheensä oli täydellisen onnellinen, ja hänen vaimonsa Yadsodhara rakasti häntä ja teki kaikkensa hänen hyväkseen, mutta Siddharthan mieltä painoi koko ajan kysymys, kuinka ratkaista kärsimyksen ongelma kaikkien elävien olentojen, erityisesti ihmisten hyväksi. Lopulta saatuaan luvan isältään Siddhartha lähti palatsista neljännen kuun 15 päivänä ja aloitti tutkimusmatkansa. Hän tutki ja opiskeli aikansa suurimpien mestareiden johdolla. Hän sai vastaukset kysymyksiinsä hyvin nopeasti, mutta hän ei ollut täysin tyytyväinen kaikkeen löytämäänsä, joten seuraavat kuusi vuotta hän syventyi erittäin ankariin askeettisiin harjoituksiin seuraten aikansa askeettien esimerkkiä. Näiden kuuden vuoden jälkeen hän heräsi huomaamaan, että pelkkä ruumiin kiduttaminen ja elämänvoiman tuhoaminen ei ollut se tie, joka johtaa päämäärään. Päättäväisenä ja päämäärätietoisesti oppimiaan tekniikoita harjoittaen hän lopulta löysi vastauksen kaikkiin kysymyksiinsä kuukalenterin neljännen kuun täyden kuun päivänä. Illan koittaessa hänen onnistui kukistaa kaikki esteensä ja aamun sarastaessa hän saavutti täydellisen valaistumisen ja tiedostamisen tilan. Sen jälkeen häntä puhuteltiin Heränneenä, Buddha Sakyamunina. Sakya merkitsee hänen sukunsa nimeä, hän kuului Sakya-klaaniin ja muni merkitsee häntä, joka on onnistunut. Neljäkymmentäyhdeksän päivää hän oli vaiti. Tämän jälkeen hänen viisi ihmisoppilastaan ja monet muut olennot, jopa taivaalliset devatkin, pyysivät häntä opettajakseen. Hän opetti 35-vuotiaasta 80-vuotiaaksi saakka.

Buddhan ensimmäinen opetus oli opetus neljästä jalosta totuudesta. Neljä jaloa totuutta ovat: 1) kärsimyksen totuus, 2) totuus kärsimyksen syistä, 3) totuus polusta ja 4) totuus lakkaamisesta eli vapautumisesta kärsimyksen syistä. Olennaisinta neljässä totuudessa on se, että kärsimys on jotain sellaista, joka meidän täytyy ymmärtää. Kärsimyksen luonnon ymmärtäminen ei kuitenkaan ole vielä tarpeeksi. Meidän täytyy oppia ymmärtämään, mikä on kärsimyksen syy, mutta kärsimyksen syyn ymmärtäminen ei myöskään riitä, vaan meidän täytyy löytää tie ulos siitä. Tienkään löytäminen ei ole vielä tarpeeksi, vaan meidän on saavutettava täydellisen vapauden tila. Meidän on vapauduttava kärsimyksen syystä.

On totta, että Buddhan opetukset ovat laajoja ja syviä, mutta hän on tiivistänyt ne yhteen nelisäkeeseen:
Vältä kaikkea pahaa. Tee kaikkea hyvää. Tyynnytä, kouluta mielesi. Tämä on polku.

Tämä tarkoittaa sitä, että on vältettävä kaikkea taitamatonta ja erityisesti väkivaltaista toimintaa. Ihmisen tulisi tehdä taitavia tekoja. Onnellisuus on seurausta taitavista, positiivisista teoista. Kärsimys seuraa taitamattomista, negatiivisista teoista. Tämä viittaa syyn ja seurauksen lakiin ja kahdentoista yhtäaikaisesti nousevan keskinäisen riippuvuussuhteen ketjuun. Kohtaamme hyvin monenlaista kärsimystä elämässämme, kärsimme syntyessämme, sairastaessamme, vanhetessamme ja kuollessamme. Kärsimys ei tule aiheetta eikä se synny tyhjästä, vaan kaikella kärsimyksellä on syynsä. Meillä on mahdollisuus välttää kärsimystä ja kokea onnea taitavia, positiivisia tekoja tekemällä.

Tämänhetkinen elämämme on menneiden tekojemme tulosta. Tulevat elämämme ovat riippuvaisia tässä elämässä tekemistämme teoista. Suuri mestari Padmasambhava toteaa: “Jos haluat tietää, minkälainen olit entisessä elämässäsi, katso tämän elämäsi peiliin, ja jos haluat tietää minkälainen tuleva elämäsi on, katso tämän elämäsi tekojen peiliin.” Padmasambhava viittaa kaikkien asioiden keskinäiseen riippuvuussuhteeseen. Onnellisuutemme on riippuvaista taitavista, positiivisista teoista ja kärsimyksemme on riippuvaista taitamattomista, negatiivisista teoista.

Buddha sanoo: Kouluttakaa mielenne, tyynnyttäkää mielenne. Nämä Buddhan sanat merkitsevät sitä, että vapaus voidaan saavuttaa tietyin keinoin. Meillä on ruumis, puhe ja mieli. Mieli on hyvin tärkeä ja oma asenteemme on hyvin tärkeä. Mielen kehittämisessä on ehdottoman tärkeää kehittää hyvää sydäntä. Kehittäessämme hyvää sydäntä on äärimmäisen tärkeää kehittää neljää rajatonta, mittaamatonta ajatusta, jotka ovat 1) rakkaus, 2) myötätunto, 3) ilo ja 4) tasapuolisuus. Rajaton merkitsee sitä, että kehitämme ja luomme rajatonta rakkautta kaikkia eläviä olentoja kohtaan saavuttaaksemme rajattoman päämäärän, joka on täydellinen vapautuminen.

Rakkaus, myötätunto, ilo ja tasapuolisuus saavat tässä yhteydessä tavallista laajemman merkityksen. Rakkaus merkitsee toivetta antaa onni ja onnen syy kaikille, aivan jokaiselle. Tällainen todella sydämen pohjasta lähtevä, perin juurin rehellinen asenne on sitä, jota tässä kutsumme rakkaudeksi.

Myötätunto ei tässä tarkoita vain sääliä jotakuta tai joitakuita kohtaan, vaan myötätunto merkitsee halua poistaa kärsimys ja kärsimyksen syy kaikilta eläviltä olennoilta, joihin myös me itse kuulumme.

Ilo tarkoittaa sitä, että me iloitsemme ja riemuitsemme toisten onnesta, sen sijaan että olisimme siitä kateellisia ja katkeria.

Tasapuolisuus tarkoittaa halua kehittää rakkaus, myötätunto ja ilo koskemaan yhtä lailla jokaista elävää olentoa, siis aivan tasapuolisesti kaikkia. Näistä neljästä ajatuksesta tasapuolisuus on erittäin tärkeä keino vapauden saavuttamisessa. Jos emme pysty kehittämään itsessämme tasapuolisuutta, niin rakkautemme, myötätuntomme ja ilomme tulee olemaan puolueellista ja osittaista. Siksi meidän täytyy kehittää tasapuolisuutta, koska ei ole olemassa yhtäkään elävää olentoa, joka ei tavalla tai toisella olisi meihin sidoksissa.

Tietämättömyytemme ja monien esteittemme takia emme kykene näkemään syntymämme ja kuolemamme tuolle puolen, mutta se ei suinkaan merkitse sitä, että elämämme olisi alkanut tyhjästä ja päättyisi tyhjään kuollessamme. Viidennelle tasolle polulla edenneet näkevät useita satoja elämiä eteenpäin ja taaksepäin, eivät vain omiaan, vaan useiden satojen olentojen. Meidän on mahdollista nähdä keitä, kuinka ja miten olimme, ja onnistuttuamme poistamaan karkeat esteet näemme selkeästi ja ilman vääristymiä. Askel askeleelta tasolta toiselle polulla edettäessä pystyy näkemään tuhannet elämät, ja kymmenennellä tasolla aukeaa kaikkitietävyys ja kaikkitietoisuus, jolloin kykenee näkemään kaiken ilman esteitä.

Hyvän sydämen kehittäminen neljän mittaamattoman ajatuksen pohjalta on välttämätöntä, koska se auttaa meitä voittamaan ristiriitoja. Ristiriidoilla tarkoitamme sekaannuksen, hämmennyksen ja tietämättömyyden tilaa, josta puoleensavetävyys ja luotaantyöntävyys saavat alkunsa ja joista puolestaan kateus ja ylpeys syntyvät. Neljän mittaamattoman ajatuksen kehittäminen toimii vastalääkkeenä kaikille henkisille ristiriidoille. Kehittämällä edelleen rakkautta, myötätuntoa, iloa ja tasapuolisuutta alamme ymmärtää, kuinka kykenemme hallitsemaan ristiriitaisten tunteiden syntymistä.

Mitä tasapuolisuuteen tulee, toiset ihmiset ovat meille hyvin läheisiä ja toiset etäisiä tai jopa vihamiehiämme, mutta se ei merkitse sitä, että he olisivat sitä ikuisesti. Läheiset ystävät saattavat muuttua etäisiksi ja vihollinen ei välttämättä ole vihollinen ikuisesti, koska olosuhteet ja tilanteet muuttuvat.

Mielen kehittäminen ja kouluttaminen tarkoittaa sitä, että meidän tulisi katsoa sisäänpäin, mielen tilaan, sen sijaan että katsomme ulospäin, koska juuri sisältäpäin sotkeudumme kaikenlaisiin ristiriitaisiin tunteisiin ja tilanteisiin. Kehittämällä mieltämme voimme oppia voittamaan kaikki ne ristiriitatilanteet, jotka ovat ulkopuoltamme. Vaikka puhumme neljästä mittaamattomasta ajatuksesta, niiden täydellinen ydin on hyvä sydän. Hyvä sydän on se, jota hänen pyhyytensä Dalai Lama tarkoittaa puhuessaan yleismaailmallisesta uskonnosta.

Harjoittaessamme mieltämme kehittääksemme hyvää sydäntä on suureksi avuksi harjoittaa anteliaisuutta, jalomielisyyttä ja itsekuria, ja myös suvaitsevuutta, ahkeruutta, pitkämielisyyttä ja viisautta. Puhuessamme anteliaisuudesta emme tarkoita vain materiaalista lahjaa, vaan anteliaisuus tarkoittaa valmiutta aina hyödyttää toisia, olemaan heille avoin ja heille avuksi, siis hyvää sydäntä. Kyetäksemme tähän on meidän hillittävä monenlaisia taipumuksiamme hyvän itsekurin avulla, ja jotta onnistuisimme tarvitsemme kärsivällisyyttä ja suvaitsevuutta ja siinä onnistuaksemme myös suurta ahkeruutta, iloista ahkerointia. Tässä onnistuaksemme meidän täytyy kehittää tietoisuuttamme, koska meidän tulee olla tietoisia siitä, mitä meissä tapahtuu. Pystyäksemme tähän meidän tulee kehittää sisäistä näkemystä, joka perustuu viisauteen.

Tämän opetuksen pohjalta voimme siirtyä kahdeksaan säkeeseen – niitä pidetään Buddhan opetuksen ytimenä.

Ensimmäinen säe kuuluu seuraavasti: Kunpa saavuttaisin valaistumisen kaikkien Toiveet-Täyttävän-Jalokiveäkin arvokkaampien aistivien olentojen tähden ja voisin jatkuvasti huolehtia heistä kaikista. Toive kyetä hyödyttämään ja auttamaan kaikkia eläviä olentoja on tärkeimpiä asioita elämässämme.

Arkipäivän elämässämme olemme jatkuvasti tekemisissä muiden ihmisten kanssa. Toinen säe toteaakin:Kunpa voisin aina kun olen muiden seurassa, pitää itseäni kaikkein vähäisimpänä, ja sydämeni syvyydestä huolehtia heistä ja pitää heitä itseäni tärkeimpinä. Itseään kaikkein vähäisimpänä pitäminen ei suinkaan merkitse sitä, että meidän ei tulisi kehittää itseluottamusta. Itseluottamus ja rohkeus ovat tärkeimpiä asioita, joita meidän tulee kehittää kyetäksemme käsittelemään kaikenlaisia tilanteita. Varsin usein olemme sitä mieltä, että “me” – “minä” on kaikista tärkein emmekä välitä juuri muista. Suuret opettajat, kuten Hänen Pyhyytensä Dalai Lama, ovat sanoneet, että ihmiset usein uskovat, että minä on maailman keskipiste, maailmannapa, että minä olen kaikkein tärkein tässä maailmassa. Ollessaan Pariisissa Hänen Pyhyytensä Dalai Lama kertoi käyneensä Meksikossa, jossa meksikolaiset olivat kertoneet hänelle, että heidän ymmärryksensä mukaan Meksiko on maailman keskus. Hänen Pyhyytensä totesi edelleen, että aivan samalla tavalla tiibetiläiset ajattelevat Tiibetin olevan maailman keskus ja että hän on aivan varma, että pariisilaiset ovat vakaasti sitä mieltä, että Pariisi se vasta maailmannapa onkin. Samalla tavoin jokainen meistä pitää omaa “minäänsä” maailman keskipisteenä. Hänen Pyhyytensä mukaan mitä useammin sanomme “minä, minä, minä”, sitä useammin joudumme sanomaan “ai ai ai”. Hänen Pyhyytensä keskustelee mielellään useiden eri alojen asiantuntijoiden kanssa, ja tapaamiensä lääkäreiden mielestä ylettömän paljon “minä” pronomia käyttävät ihmiset ovat hyvin alttiita sekä mielen että sydämen häiriöille.

Olemme vakuuttuneita siitä, että omat ongelmamme ovat suurimpia ja tärkeimpiä maailmassa, mikä saattaakin olla mahdollista, mutta usein kuitenkin huomaamme, että toiset ihmiset saattavat kärsiä meitä paljon enemmän. Jos osaisimme ajatella enemmän toisia, huomaisimme, että omat ongelmamme olisivat vähemmän tärkeitä. Buddhalaisen sanonnan mukaan Valaistuneet Olennot, jotka ajattelevat toisten hyvää, saavuttavat täydellisen vapautumisen, mutta aistivat olennot, jotka ajattelevat vain itseään, joutuvat elämänpyörän ansaan. Toinen säe painottaa siis sitä, kuinka tärkeää on ottaa muut huomioon.

Kolmas säkeistö sanoo: Kunpa voisin, kaikessa mitä teen, tutkia mieltäni, ja heti ristiriitaisten tunteiden noustessa ja vaarantaessa itseni ja muut, kohdata ne ja torjua ne päättäväisesti. Tutkiessamme mieltämme katsomme itseemme sisäänpäin ja huomaamme, että sieltä nousee hyvin nopeasti erilaisia ristiriitaisia tunteita, kuten vihaa, aggressiota ja kateutta. Meidän tulisi havaita ne ja voittaa ne mahdollisimman pian, ennen kuin ne onnistuvat kasvamaan niin suuriksi, että niitä on melkein mahdotonta käsitellä. On paljon helpompaa sammuttaa pieni kytevä kipinä kuin metsäpalo. Ristiriitaiset tunteet on syytä saada hallintaan mahdollisimman pian, ennen kuin ne aiheuttavat meille vakavia fyysisiä ongelmia ja sairauksia, koska kaikki elimet ovat toisistaan riippuvaisia ja siten sidoksissa henkisiin tiloihimme, niin sanotusti henkisiin elimiimme. Mielen tasapainon säilyttäminen on parhaimpia keinoja ylläpitää kehon terveyttä ja tasapainoa. Kehittämällä sisäistä rauhaa ja tyyneyttä saamme aikaan onnea ja tasapainoa itsellemme, ystävillemme ja kaikille eläville olennoille, niin ajallisella tasolla kuin ajattomalla, perimmäiselläkin tasolla.

Neljäs säkeistö sanoo: Kunpa voisin, kun näen pahan, voimakkaan kärsimyksen ja kielteisyyden murtaman olennon, huolehtia hänestä kuin jostain ainutlaatuisesta, kuin korvaamattoman kalliista aarteesta, jonka olen sattumalta löytänyt. Kohdatessamme henkilöitä, joilla on vaikeita ongelmia ja jotka käyttäytyvät ikävällä tavalla, tilanne ei parane siitä, että yritämme olla välittämättä heistä tai torjumme heidät. Nähdessämme tilanteen sellaisena, kuin se todella on, ja kyetessämme katsomaan siihen tarpeeksi syvälle, havaitsemme, että se auttaa myös meitä kyetessämme luomaan rauhaa.

Seuraava säkeessä todetaan: Kunpa voisin ottaa tappion osakseni, ja tarjota voiton toisille, kun toiset kateudesta, panetellen ja herjaten kohtelevat minua väärin. Saatamme ensin luulla, että säkeistö kertoo hyvin heikosta henkilöstä, joka avuttomuuksissaan antaa voiton toisille ja ottaa tappion itselleen, mutta tappion osakseen ottaminen ja voiton tarjoaminen toisille auttaa meitä saavuttamaan lopullisen voiton.

Kuudes säe sanoo: Kunpa voisin pitää ylimpänä opettajani häntä, joka loukkaa minua, epäoikeudenmukaisesti ja syvästi, pitää ylimpänä häntä, vaikka olen suurin toivein ja odotuksin häntä auttanut. Jos joku loukkaa meitä tällä tavoin epäoikeudenmukaisesti ja syvästi ja jos emme kykene siinä tilanteessa kehittämään myötätuntoisuutta ja pitkämielisyyttä, emme ole onnistuneet henkisessä kasvussamme kovinkaan hyvin. Meidän tulisi todella kyetä pitämään kallisarvoisena opettajana. henkilöä, joka tarjoaa meille tällaisen tilaisuuden ja mahdollisuuden edetä henkisellä polullamme.

Seitsemäs säe sanoo lyhyesti: Kunpa voisin, suorasti ja epäsuorasti, tarjota onnea ja rauhaa kaikille äideilleni – kaikille eläville olennoille, jotka ovat olleet äitejäni lukemattomissa elämissä, ja ottaa salaa päälleni kaikki heidän pahuutensa ja kärsimyksensä. Säkeen ”suorasti” -termi tarkoittaa fyysisen ja materiaalisen avun antamista. “Epäsuorasti” tarkoittaa, että sisäänhengittäessämme muiden tietämättä vedämme sisään itseemme elävien olentojen kärsimyksen ja tuskan. Rakkautemme ja myötätuntomme voimalla muutamme sen hyvyydeksi ja rakkaudeksi, jonka uloshengittäessämme suuntaamme valkeana valona heitä kohti. Tämä valo antaa heille tukea, voimaa ja rauhaa. Tämän meditaatioharjoituksen sanotaan olevan auttamistavoista voimakkaimpia. Meille rakkaan olennon kärsiessä usein myös me itse kärsimme, koska tunnemme olevamme täysin avuttomia. Teemme kaiken voitavamme auttaaksemme heitä; puhumme heille, kenties pidämme heitä kädestä ja rauhoitamme heitä. Samalla voimme tehdä tämän epäsuoran “salaisen” harjoituksen, sisään hengittäessämme otamme kantaaksemme heidän kärsimyksensä, tuskansa ja epätoivonsa. Sisäisen rakkautemme ja myötätuntomme avulla puhdistamme sen ja hengitämme sen ulos heihin valkeana valona, joka antaa heille voimaa, toivoa ja rakkautta. Tämä on paras meditaatio ja paras rukous, minkä voimme heidän puolestaan tehdä. Kyetessämme synnyttämään sydämen pohjasta kumpuavan syvän, rehellisen halun hyödyttää ja auttaa toisia, omaamme hyvän sydämen. Tämän ajatuksen käydessä vain hetkenkin mielessämme, siitä paikasta, missä silloin olemme, tulee pyhempi paikka. Se hetki, jolloin tämä ajatus käy mielessämme, on mitä kallisarvoisin meille. Saatamme rukoilla ja rukoukset toki auttavat, mutta ilman hyvää sydäntä niiden vaikutus on paljon vähäisempi. Hyvä sydän antaa uskomattoman voiman. Olimmepa kirkossa, synagoogassa, temppelissä tai luostarissa, jos meillä ei ole hyvää sydäntä, niin itse paikka ei meitä juuri muuta, mutta jos omaamme hyvän sydämen, se paikka, missä silloin olemme, pyhittyy.

Kahdeksas säe sanoo: Tässä kaikessa, kunpa voisin pitää mieleni puhtaana kahdeksan tavanomaisen huolen tahroista, tuntea kaikki asiat harhan kaltaisiksi, ja mihinkään takertumatta päästää kaikki tajuiset olennot orjuudesta vapaiksi. Kaikki aineellisen hyödyn, kuuluisuuden ja rahan vuoksi suorittamamme teot eivät omaa kovinkaan kauaskantoista vaikutusta, mutta jos ajattelemme, miten voisimme auttaa toisia – se muuttaa maailman.

Kahdeksan säkeistön mieleenharjaannuttamisen ensimmäisellä sivulla sanotaan: Sydämessäni tämä toive hyödyttää kaikkia eläviä olentoja. Minä turvaan Buddhaan, Dharmaan ja Sanghaan kunnes viimeinenkin olento on täydellisesti vapautunut. Buddhan, Dharman ja Sanghan todellinen merkitys tässä yhteydessä on toive saavuttaa täydellinen vapaus viisauden ja myötätunnon avulla. Toive saavuttaa vapaus – se on Buddha. Kyetäksemme saavuttamaan tämän tilan meidän täytyy omata viisautta ja tieto siitä – se on Dharma. Myötätunto, joka auttaa meitä edistymään tässä asiassa ja hyödyttämään kaikkia eläviä olentoja – se on Sangha.

Seuraava säe sanoo: Kaikkien Buddhien läsnäollessa minä nyt kehitän itsessäni myötätuntoisen ajatuksen, myötätunnon mielen että auttaisin ja hyödyttäisin kaikkia eläviä olentoja.

Seuraava säe sanoo: Niin kauan kuin avaruus säilyy niin kauan kuin elävät olennot ovat, niin kauan oi että minäkin voisin pysyä hälventääkseni heidän tietämättömyyttään ja auttaakseni heitä heidän kärsimyksissään.

Käsittelemämme kahdeksan säettä ja nämä niiden edellä olevat kolme säettä, ovat olleet lähes kaikkien buddhalaisten opettajien ja erityisesti Hänen Pyhyytensä Dalai Laman perusopetus ja perusharjoitus. Nämä kolme säettä ja varsinkin viimeinen niistä antavat Hänen Pyhyydelleen ja myös meille kestokykyä ja voimaa jatkaa eteenpäin.

Seuraava säe on perua kahdeksannella vuosisadalla eläneeltä suurelta mestari Shantidevalta. Niin kauan kuin avaruus pysyy, niin kauan kuin elävät olennot ovat, suotakoon että minäkin niin kauan olisin ja poistaisin heidän kaikki kärsimyksensä. Tällainen rohkeus antaa todellista voimaa ja tuo todellisen rauhan. Koko maailmankaikkeudessa vallitsevan rauhan myötä myös teillä olisi rauha, mutta jos keskitytte vain omaan rauhaanne, se ei mitenkään toteudu maailmankaikkeudessa. Kaikkien ansioiden omistaminen kaikkien elävien olentojen hyväksi tuo suunnattoman rauhan myös teille. Mieltämme kouluttamalla ja kehittämällä pystymme voittamaan kaikki ristiriidat, jotka aiheuttavat kärsimystä ja jotka ovat kärsimyksen syitä. Tällä polulla kykenemme lopulta aikaansaamaan ja saavuttamaan kärsimyksen lakkaamisen ja kärsimyksen syyn lakkaamisen.

Nämä ovat niitä sanoja, joita olen kuullut omilta opettajiltani ja jotka halusin jakaa teidän kanssanne. Vaikka olen omien opettajieni kaikista heikkotasoisin oppilas, tunnen suunnatonta rohkeutta, suurta onnea ja suurta rauhaa yrittäessäni välittää teille näitä opetuksia, ja olen varma, että tekin älykkäinä ihmisinä kykenette saamaan näistä opetuksista suurta hyötyä, jos vain paneudutte niihin. Jälleen kerran kiitän teitä kaikkia siitä, että olette antaneet aikaanne, ja erityisesti kiitän teitä kärsivällisyydestänne. Se, että jaksoitte kuunnella minua näin kärsivällisesti, on varsin merkittävää. Kiitoksia erittäin paljon.

Tekstin on ääninauhalta puhtaaksi kirjoittanut Pirkko Liikanen
Tekstin edelleen editointi: Ilkka Pellikka ja Anne Rouvinen