Kuten olemme oppineet, pelkkään fyysiseen onnellisuuteen tai mukavuuteen suuntautunut elämä ei riitä. Vaikka eläisi kuinka hyvää tai ylellistä elämää tahansa, jos mielentila ei ole onnellinen, siitä ei ole mitään todellista hyötyä. On löydettävä todellinen sisäinen rauha, pysyvä rauha ja onnellisuus, joka voi jatkua ikuisesti.

Kuinka se voidaan saavuttaa? Se voidaan saavuttaa sisäisen henkisen edistymisen kautta ja henkisesti voidaan edistyä vain hengellisten ohjeiden ja harjoituksen kautta. Tässä maailmassa, jossa elämme, on monia eri uskontoja ja itse uskon, että jokaisessa suuressa uskonnossa on oma kauneutensa ja oma tapansa auttaa ihmiskuntaa. Buddha itse tunnisti hengellisyyden moninaisuuden olevan tarpeellinen eikä Buddha itse opettanut vain yhdenlaista opetusta. Buddha opetti hengellisen polun monia eri tasoja. Ei ole vain yhtä lääkettä, joka voisi parantaa kaikki sairaudet. Jokaiselle eri sairaudelle tarvitaan eri lääke. Samalla tavoin ihmisillä on eri mieltymyksiä, eri ideoita, eri ajatuksia, erilaisia mentaliteetteja ja niin edelleen, ja siksi polkujen moninaisuus on tarpeellinen.

Buddhalaisena kuvailen buddhalaisesta näkökulmasta kuinka tehdä elämästä onnellisempi ja rauhallisempi. Meillä on monenlaista eri kärsimystä, fyysisiä kärsimyksiä ja henkisiä kärsimyksiä. On monenlaisia eri tapoja hoitaa fyysistä kärsimystä, esimerkiksi voi ottaa lääkettä sairauteen tai laittaa laastarin haavaan. Mutta henkistä kärsimystä ei voi hoitaa pelkästään lääkkeitä ottamalla, olosuhteita muuttamalla tai antamalla eri hoitoja. Ainoa tapa hoitaa henkistä kärsimystä on muuttaa ajattelutapaansa, mielen toimintatapaa, ja tätä kautta tapaa, jolla kohdataan elämän muutokset. Siitä voi olla paljon apua.

Minusta Buddhan opetukset voivat auttaa tässä tavoitteessa. Hänen Pyhyytensä Dalai-lama neuvoo meitä buddhalaisen opetuksen kolmessa eri kategoriassa: buddhalaisessa uskonnossa, buddhalaisessa filosofiassa ja buddhalaisessa tieteessä. Buddhalainen uskonto on suunnattu vain buddhalaisille eli ihmisille, jotka ovat ottaneet valoja, vastaanottaneet initiaatioita ja niin edelleen. Mutta buddhalainen filosofia ja buddhalainen tiede ovat puolestaan kaikkien ulottuvilla kuuntelemista ja oppimista varten. Ei edes tarvitse ryhtyä buddhalaiseksi. Kuka tahansa voi oppia Buddhan opetuksia ja Buddhan filosofiaa, ja se voi auttaa ymmärtämään elämän tarkoituksen ja kuinka kohdata vaikeudet elämässä.

Aivan ensimmäinen Buddhan antama opetus valaistumisen saavuttamisen jälkeen on nimeltään Neljä jaloa totuutta. Se on hyvin tärkeä opetus. Ensimmäinen jalo totuus on totuus kärsimyksestä. Emme tietenkään halua kärsiä ja ponnistelemme jatkuvasti erilaisin tavoin voittaaksemme kärsimyksen. Mutta kärsimyksen todellista voittamista varten on ymmärrettävä kärsimyksen luonto. Vastaavasti, kun on sairaana, ensimmäiseksi on tunnistettava sairaus. Sairauden tarkan laadun toteamiseksi on ehkä otettava monenlaisia kokeita. Kun se on selvitetty, on mahdollista löytää sopiva hoitokeino. Samalla tavalla kärsimyksen parantamiseksi on tiedettävä kärsimyksen tarkka luonne. Siksi Buddha opetti totuuden kärsimyksestä, tai miksi elämässä kohdataan fyysisiä ja henkisiä kärsimyksiä.

Kun sairauden laatu on tunnistettu, on tunnistettava sen syy. Täten toinen jalo totuus on totuus kärsimyksen syystä. Fyysisen sairauden syynä voi olla sopimaton ruoka, tasapainoton elämäntapa tai lukemattomat muut syyt. Henkisen kärsimyksen syy on väärissä näkemyksissä, väärässä elämäntavassa ja väärässä toiminnassa. Ne itse asiassa aiheuttavat kaiken kokemamme kärsimyksen. Kun kohtaamme ongelmia, meillä on tavallisesti taipumus syyttää niistä muita: ”Kärsin tämän henkilön takia, kärsin tämän asian takia”. Mutta itse asiassa kärsimys ei johdu ulkoisten tekijöiden vaikutuksesta. Kärsimys johtuu omasta mielestämme. Kielteiset tunteemme kuten halu, suuttumus, kateus, ylpeys ja niin edelleen, aiheuttavat kärsimyksen. Siksi Buddha opetti toisen jalon totuuden, totuuden kärsimyksen syystä.

Kun sairauden tarkka laatu on tiedossa ja myös sairauden syy, haluaa silloin tietenkin parantua. Se on päämäärä. Vastaavasti Buddha opetti kolmannen totuuden, joka on totuus lakkaamisesta. Totuus lakkaamisesta tarkoittaa korkeinta olemassaolon tilaa, jossa kärsimys lakkaa kokonaan. Ei riitä että vain osa kärsimyksestä lakkaa tilapäisesti. Kärsimyksen halutaan häviävän kokonaan. Täten totuus lakkaamisesta kuvaa sen tilan luontoa, jossa kaikki kärsimyksen muodot lakkaavat täydellisesti.

Kun olemme sairaita, päämääränä on parantua sairaudesta. Paranemista varten on ehkä otettava lääkettä ja vastaanotettava hoitoja. Samalla tavoin saavuttaakseen totuuden lakkaamisesta, jossa kaikki kärsimyksen muodot lakkaavat, on astuttava polulle. Siksi Buddha opetti neljännen jalon totuuden, joka on totuus polusta. Kummassakin totuusparissa toinen on syy ja toinen on seuraus. Toinen totuus, totuus kärsimyksen syystä, selittää kärsimyksen totuuden. Samalla tavoin, totuus polusta selittää kuinka saavutetaan kolmas totuus, totuus lakkaamisesta.

Arkielämässä kohtaamme monia vaikeuksia. Ilman hengellisiä neuvoja, joita seurata, ongelmista voi tulla vakavia ja kestämättömiä silloinkin kun kyseessä ovat pelkästään fyysiset kivut. Mutta tiettyjen ajattelutapojen opetteleminen voi muuttaa kokemuksia ja vähentää kärsimyksen astetta, vaikka se ei kokonaan parantaisikaan kärsimyksestä.

Eräs Buddhan tärkeistä opetuksista on, että kaikki osatekijöistä koostuneet asiat ovat pysymättömiä. Se tarkoittaa, että monet arkielämässä koetut tunteet ja tilanteet eivät tapahdu vain sattumalta. Mikään näistä ei tapahdu ilman syytä. Ja mikään ei tapahdu väärästä syystä. Itse asiassa jokaisella asialla on oma syynsä ja omat olosuhteensa. Kun esimerkiksi kasvatetaan riisiä pellossa, tarvitaan ensin siemeniä. Riisin siemen ei kasva vehnäksi, koska vehnä ja riisi ovat kaksi eri asiaa. Riisin kasvattamiseen tarvitaan riisin siementä ja sen kasvatukseen sopiva hedelmällinen maaperä. Tarvitaan myös auringon valoa ja sopiva maaperän kosteus. Kun kaikki syyt ja olosuhteet yhdistyvät, riisi kasvaa, ja sama pätee myös vehnään ja muihin asioihin. Samalla tavoin tilanteet elämässä eivät tapahdu vain sattumalta. Kaikki tunteet ja kaikki kokemukset, joita arjessa kohdataan, eivät vain tapahdu. Niillä on omat syynsä ja olosuhteensa.

Ajattele perhettä, johon synnyit. On selvää, että kukaan ei ole tietoisesti valinnut syntymäänsä tiettyyn perheeseen, mutta buddhalaisesta näkökulmasta se missä synnymme ja kaikki muu mitä koemme johtuu karmasta, joka tarkoittaa syyn ja seurauksen lakia. Synnyimme tähän nimenomaiseen perheeseen itse luomiemme syiden seurauksena. Kaikki asiat ilmenevät niiden syiden ja seurausten yhteen tulemisesta. Siksi Buddha sanoi, että kaikki mikä riippuu syistä ja olosuhteista, on pysymätöntä. Jos joku näistä syistä tai olosuhteista puuttuu, silloin ilmiötä ei synny.

Hyvä esimerkki tästä on televisio. Jotta kuva näkysi tv-ruudulla, tarvitaan monia asioita. Tarvitaan sähköä, tarvitaan vastaanotin, tarvitaan johtoja ja tarvitaan antenni. Kun kaikki nämä edellytykset ovat koossa, kuva ilmestyy ruudulle. Jos yksikin näistä tekijöistä puuttuu, vaikkapa joku pieni johto, kuvaa ei näy. Tämä on pelkästään syiden ja seurausten toimintaa. Kun sopivat syyt ja edellytykset ovat koossa, ilmiö toteutuu. Se tarkoittaa, että kaikki mikä riippuu syistä ja olosuhteista, on pysymätöntä. Kuva saattaa näkyä hyvin tv-ruudussa, mutta jos tapahtuu sähkökatkos, kuvaa ei enää näykään. Jos johto menee yhtäkkiä poikki, kuvaa ei näy. Tämä on pysymättömyyttä: kaikki muuttuu. Aina kun ilmiö riippuu syistä ja olosuhteista, se määritellään pysymättömäksi.

Kaikkien osatekijöistä koostuvien asioiden pysymättömyys johtaa siihen, jota kutsutaan neljäksi lopuksi. Ensinnäkin, yhteen tulemisen loppu on hajaantuminen. Monet ihmiset kokoontuvat yhteen, kuten mekin olemme kokoontuneet yhteen tänään. Mutta tämän lopuksi tapahtuu hajaantuminen. Kukaan meistä ei jää tänne loputtomiin, kaikki hajaantuvat myöhemmin omiin koteihinsa. Tämä loppuminen toimii myös elämässä. Perheen kanssa ollessa saatamme virheellisesti kuvitella, että tämä yhdessä oleminen kestää ikuisesti. Emme tietoisesti valinneet syntymää juuri tähän perheeseen. Synnyimme siihen omien tekojen ja oman karman johdosta, asumme yhdessä ja olemme kokoontuneet yhteen isänä, äitinä, veljenä, sisarina, vaimoina, aviomiehinä, lapsina ja niin edelleen.

Mutta mikään perhe ei kestä ikuisesti. Jonakin päivänä joku perheenjäsen kuolee. Jonakin toisena päivänä joku toinen perheenjäsen kuolee. Isä kuolee, sitten äiti kuolee. Aviopuolisot kuolevat ja lapset kuolevat. Myös sinä kuolet. Lopulta kaikki ovat kuolleet. Se on pysymättömyyttä. Ei ole sellaista yhteenliittymää, joka ei koskaan hajoaisi. Siksi sanotaan että yhteen tulemisen loppu on hajaantuminen.

Kokoamisen loppu on puolestaan ehtyminen. Riippumatta siitä kuinka paljon varallisuutta hankkii, kuinka paljon omaisuutta kerää tai kuinka paljon valtaa kahmii, mikään näistä ei säily. Jonkun ajan päästä kaikki ehtyy ja häviää. Historiassa on kertomuksia monista suurista valtakunnista, jotka omistivat lähes koko maailman eikä yksikään näistä valtakunnista ole säilynyt. Ne ovat kaikki hajonneet. Jopa mahtavat valtakunnat menettävät lopulta alueensa ja kutistuvat. Kaikki loppuu.

Näiden lisäksi korkealle kohoamisen loppu on putoaminen. Riippumatta siitä minkä korkeuden saavuttaa, on lopulta tultava alas. Menneiltä ajoilta on kertomuksia universaaleista hallitsijoista, jotka hallitsivat useita mantereita. Mutta eivät hekään pysyneet hallitsijoina ikuisesti. Samalla tavoin: vaikka saavuttaisi minkä tahansa korkean aseman, siellä ei pysy loputtomasti. Jonkin ajan päästä jotakin tapahtuu ja putoaa. Siksi korkealle kohoamisen loppu on putoaminen.

Lopuksi: syntymän loppu on kuolema. Jokaisen tähän maailmaan syntyneen on kuoltava. Jokainen joka syntyy, myös kuolee. Tästä ei ole pienintäkään epäilystä. Monet mahtavat historialliset hahmot, suuret hengelliset harjoittajat, suuret valtiomiehet ja sankarit ovat nykyään vain historiaa. He eivät ole säilyneet.

Kaikki osatekijöistä koostuvat asiat ovat tällaisia. Siksi Buddha opetti pysymättömyyttä. Yksi yleisimmistä vääristä näkemyksistä on, että elämä on pysyvää. Jos elämä olisi pysyvää, tarvittaisiin tietenkin omaisuutta ja valtaa. Jos elämä on pysymätöntä, mihin tarvitaan niin paljon omaisuutta, mihin tarvitaan niin paljon valtaa kun sen ennemmin tai myöhemmin kuitenkin menettää? Ja kun tämä tapahtuu, kohtaa vielä suurempaa kärsimystä. On parempi olla vahvasti takertumatta mihinkään. Takertuminen on yksi kärsimyksen pääsyistä. Kun on voimakkaasti takertunut, suuttuu muille ihmisille, joilla on valtaa, joilla on omaisuutta, joilla on varallisuutta. Viha voi johtaa myös muihin kielteisiin tunteisiin, kuten kateuteen. Vihaisena, kateellisena tai takertuneena ei pysty koskaan kokemaan rauhaa.

Näin oivalletaan, että henkinen kärsimys ja arjessa koetut ahdistukset eivät johdu ulkoisista tekijöistä. Ne johtuvat omista kielteisistä tunteista. Kun vihastuu – heti sillä hetkellä kun viha syntyy mielessä – ei pysty tuntemaan rauhaa. Viha ei pelkästään häiritse omaa mielenrauhaa, se häiritsee myös läheisiä, perheenjäseniä, ympäristöä ja laajemmassa mielessä koko maailmaa. Todellakin, suurimmat ongelmat nykypäivän maailmassa johtuvat vihasta.

Vaikka ymmärrettäisiin, että viha on kärsimyksen ensisijainen syy, on vaikeaa hallita sitä heti välittömästi. Mutta jos on tiedossa, että viha on kaiken kärsimyksen syy, silloin voidaan tunnistaa itsessä oleva syy muuttua ja voidaan tehdä jotakin mielen rauhoittamiseksi. Samalla hetkellä kun pystyy hillitsemään vihansa, voi kokea rauhaa mielessään. Sitten voi kokea rauhaa perheessä, ympäristössä ja koko maailmassa.

Meidän ei pitäisi syyttää ongelmista ulkoisia tekijöitä vaan sen sijaan meidän tulisi yrittää ymmärtää, kuinka ongelma syntyy sisällämme. Henkilöllä, joka ei tunne vihaa, ei voi olla vihollisia. Vihaisella henkilöllä on luonnostaan useita vihollisia. Viholliset ovat kuin heijastus omasta vihasta samalla tavoin kuin kuva heijastuu peilistä. Kun on vihainen, sisäinen viha heijastuu takaisin ja vihollinen näyttäytyy ulkopuolella. Jos yrittää tuhota vihollisen vihalla, myös toinen osapuoli tulee vihaiseksi ja tilanne kärjistyy. Vaikka tuhoaisi yhden vihollisen, syntyy toinen vihollinen ja vihollisia syntyy aina lisää ja lisää. Sen sijaan, että taistelisi ulkoisten vihollisten kanssa, olisi tutkittava omaa vihaa oikeana vihollisena, vihollisena, joka aiheuttaa kärsimyksen. Se ei ole ulkopuolella vaan oman mielen sisällä. Vaikka ei pystyisikään tuhoamaan vihaansa täysin, jo asioiden näkeminen tällä tavalla auttaa pysäyttämään sen.

On hyvin vaikeaa tuhota vihaa kokonaan, koska sen kanssa on oltu tekemisissä niin kauan ja on jo muodostunut tottumuksia, jotka edesauttavat sen esiin tulemista. Tiettyjen käyttäytymismallien, kuten juominen ja tupakoiminen, tiedetään olevan haitallisia. Kaikki tietävät, että tupakoiminen on haitallista, mutta siihen tottunut henkilö on muodostanut tavan, jota on vaikea katkaista. Vaikka jokaisessa tupakka-askissa sanotaan hyvin selvästi, että tupakointi on vahingollista terveydelle, ne, jotka tapaavat tupakoida, eivät pysty luopumaan siitä. Samalla tavoin tiedetään, että viha on vahingollista jopa tässä elämässä. Kun vihastuu, ei pysty kokemaan rauhaa ja onnellisuutta. Ruokahalu menee, ei pysty nukkumaan, ei pysty tuntemaan mukavuutta arkielämässä. Se on epäilyksettä vahingollista.

Lisäksi, kun mieli on häiriötilassa, monet fyysiset sairaudet puhkeavat. Kun mieli on hyvin onneton, kun on suuren jännityksen tai ahdistuksen vallassa, tämä aiheuttaa sairauksia, kuten korkeaa verenpainetta. Moni lääkäri on sanonut minulle näin. Se on yksinkertaisesti hyvin vahingollista. Jos joku on vahingollista, meidän ei pitäisi tehdä sitä. Pelkkä tämän asian ajatteleminenkin voi auttaa. Sen sijaan että suuntaisi vihansa ulospäin, on tunnistettava, että ongelmat, vaikeudet ja kielteiset olosuhteet, joita arjessa kohdataan, eivät synny ulkoapäin, vaan syntyvät pääasiallisesti omista kielteisistä tunteista kuten vihasta.

Miksi sitten yleensä olemme vihaisia? Vastaus tähän kysymykseen on, että viha ja takertuminen ovat saman kolikon kaksi puolta. Kun on voimakkaan takertumisen vallassa, viha syntyy. Tämä ymmärrys tulee buddhalaisesta perusnäkemyksestä, kolmesta pääasiallisesta kielteisestä tunteesta. Ensinnäkin, kaikki kielteiset tunteet johtuvat tietämättömyydestä tai siitä, ettei tiedetä todellisuuden luontoa. Sen sijaan että nähtäisiin totuus, ollaan tietämättömiä eikä ymmärretä. Tietämättömyydestä syntyvät viha ja halu, tai takertuminen. Kun on altistunut näille kolmelle – vihalle, halulle ja tietämättömyydelle – silloin syntyvät ylpeys, kateus ja monet muut kielteiset tunteet. Kun on kielteisten tunteiden vallassa, tekee tekoja – fyysisiä, henkisiä ja sanallisia – jotka luovat koko elämää hallitsevia toimintatapoja ja tuloksena tästä kaikki kärsivät. Kielteiset tunteet saavat kärsimään fyysisesti ja henkisesti koko ajan. Sen sijaan että syytetään toisia, on tutkittava omia kielteisiä tunteita. Vihollinen ei ole ulkopuolella. Vihollinen on sisällä mielessä. Omat kielteiset tunteet ovat kohtaamiemme vaikeuksien ja ongelmien syy.

Kuten olen selittänyt, Buddha opetti, että kaikki on pysymätöntä. Näkemys pysymättömyydestä on hyvin tärkeä. Yleensä ajatellaan, että elämä on pysyvää. Elämää suunnitellaan sillä ajatuksella, että täällä ollaan ikuisesti ja siksi ajatellaan, että on hankittava omaisuutta, on kahmittava valtaa, on saatava tätä ja on saatava tuota. Tätä on takertuminen. Kun menettää nämä asiat, tulee vihaiseksi. Siksi pääongelmana on takertuminen. Mutta jos ajatellaan pysymättömyyttä, huomataan, että kaikki menetetään jonakin päivänä. Vaikka omistaisi kokonaisen kuningaskunnan, sen tulee menettämään, joten miksi tuntea voimakasta takertumista? Miksi pitää kiinni niin tiukasti siitä mitä omistaa, kun ennemmin tai myöhemmin tulee sen varmasti menettämään? Tämän kysymyksen pohtiminen auttaa pääsemään eroon jännityksestä ja ahdistuksesta.

Buddhalaisen ymmärryksen mukaan on olemassa kahdenlaista pysymättömyyttä. Yhtä kutsutaan ”asteittaiseksi” tai ”karkeaksi” pysymättömyydeksi. Se tarkoittaa, että kaikki muuttuu. Esimerkiksi fyysinen ruumis muuttuu. Vauvasta tulee lapsi; lapsesta tulee teini; teinistä tulee nuori aikuinen. Aikuisesta tulee keski-ikäinen ja keski-ikäisestä tulee vanha. Kun tulee vanhaksi, ruumis muuttuu edelleen. Hiusväri, ihon pinta, kasvot – kaikki muuttuu. Tätä pysymättömyyttä tai jatkuvaa muutosta näkyvissä asioissa kutsutaan karkeaksi, jatkuvaksi pysymättömyydeksi. Myös ulkoisesti voidaan nähdä, että paikat muuttuvat. Kesällä hallitsee yksi väri, syksyllä toinen. Syyslehtien kauniiden värien jälkeen talvi on taas erilainen. Sitten tulevat kevään värit ja niin edelleen. Kaikki muuttuu.

Näkemämme muutokset ovat karkeaa pysymättömyyttä. Tutkimalla karkeaa pysymättömyyttä voidaan saavuttaa ymmärrys hienovaraisesta pysymättömyydestä. Muutokset, joita näemme eivät tapahdu yhden yön aikana. Ajattelepa esimerkiksi hiustesi väriä. Jos se oli eilen musta, se ei vaihtanut yhtäkkisesti väriä täksi päiväksi. Muutos tapahtuu hienovaraisesti kaiken aikaa. Siksi sitä kutsutaan ”hienovaraiseksi, hetkelliseksi muutokseksi”. Se tarkoittaa, että muutos todella tapahtuu jatkuvasti, jokaisessa yksittäisessä hetkessä aina lyhimpään mahdolliseen aikaväliin asti. Kun näet vuodenaikojen värien muuttuvan tai oman ihonvärisi muuttuvan tai hiustesi värin muuttuvan, voit ymmärtää nämä muutokset hienovaraisina, äärettömän pieninä muutoksina, jotka kehittyvät kohti suurempaa, näkyvämpää muutosta. Suuremmat näkyvät muutokset sisältävät hienovaraisen, jatkuvan näkyvän muutoksen tapahtumasarjan.

Buddhan opetus pysymättömyydestä on suureksi avuksi. Pohtimalla pysymättömyyttä tietää, että tulee menettämään omaisuutensa, että hiusten väri muuttuu ja että ruumis muuttuu. Silloin tietää, että ei tule olemaan täällä ikuisesti; kaikki on muutoksen alaista. Tällaiset pohdinnat luonnollisesti vähentävät takertumisen määrää. Kun takertuminen vähenee, myös viha vähenee itsestään. Riitelemisessä tai väittelyssä ei ole mitään mieltä kun ennemmin tai myöhemmin kaikki katoavat. Ennemmin tai myöhemmin, kaikki meistä muuttuvat. Ennemmin tai myöhemmin kaikki meistä kuolevat. Siksi, mitä järkeä siinä on?

Kun olemme täällä paraikaa elävinä olentoina, olisi elettävä sillä tavoin, että tekee kaikki onnellisiksi, kaikki rauhallisiksi ja kaikki menestyviksi. Sen tehdäkseen on ymmärrettävä toisten ihmisten tuntemuksia. Kun ajattelee vain itseään, kun huolehtii vain omasta hyvinvoinnistaan, omasta onnellisuudestaan, omasta kärsimyksestään tai omista asioistaan, ei voi saavuttaa todellista rauhaa.

Kuten itse toivoo vapautuvansa kärsimyksestä ja kaipaa onnellisuutta, samoin toimii jokainen ihminen, jokainen elävä olento, jokainen tunteva olento. Sen sijaan että ajattelisi vain itseä, on välttämätöntä ajatella muita. Ei ole hyödyllistä ajatella itseä kaikkein tärkeimpänä, vaan pelkkänä esimerkkinä kaikkien olentojen tilanteesta. Omassa elämässä toivoo olevansa terve ja onnellinen, ja kaikki muut olennot tuntevat samoin. Kun verrataan itseä ja muita, muut ovat itse asiassa tärkeämpiä. Loppujen lopuksi sinä olet vain yksi henkilö. Kun ajattelee muita, on olemassa lukemattomia olentoja. Lukemattomat olennot ovat toki tärkeämpiä kuin vain yksittäinen olento. On siis ajateltava muita, heidän hyvinvointiaan, heidän onnellisuuttaan, heidän kärsimystään.

Pysymättömyyden ja kärsimyksen tarkka pohdinta auttaa vähentämään omia vaikeuksia, omia ongelmia, omia kärsimyksiä. Tämän pohjalta voidaan asteittain siirtyä perimmäiseen päämäärään, ikuisen rauhan ja onnellisuuden saavuttamiseen. Tässä kehotan kaikkia aina kärsivällisyyteen. Kaikki haluavat parhaat palat kaikesta. Jopa hengellisellä polulla jokainen toivoo seuraavansa korkeinta polkua, kaikkein edistyneintä polkua, kaikkein syvintä polkua ja kaikkein syvällisintä polkua. Maallisessa elämässä haluaa tietenkin parhaan mahdollisen ruoan, parhaan talon, parhaan elämän. Mutta kun oikeasti ajatellaan korkeimman henkisen polun harjoittamista, oletko siihen valmis? Jos et ole valmis, se ei toimi. Jos haluaa ratsastaa parhaimmalla ja voimakkaimmalla hevosella, on oltava voimaa. Jos ei ole tarvittavaa voimaa mutta silti yrittää ratsastaa parasta ja voimakkainta hevosta, se tietää ongelmia. Samalla tavoin neuvon aina, olitpa sitten buddhalainen tai ei-buddhalainen, tai mitä tahansa filosofiaa seuraatkaan, että on parempi aluksi keskittyä olemaan hyvä ihminen. Jos et ole hyvä ihminen, kuinka oikeasti voit tulla hyväksi hengelliseksi harjoittajaksi?

Entisaikoina yhteiskunta jakautui eri luokkiin kuten pappisluokkaan, kuninkaallisiin, keskiluokkiin, alempiin luokkiin ja niin edelleen. Buddha oli itse asiassa ensimmäinen vallankumouksellinen, ensimmäinen, joka julisti kaikki tasa-arvoisiksi. Buddha sanoi, että ei ole olemassa syntymää yläluokkaan tai alaluokkaan. Hän sanoi, että kaikki ovat tasavertaisia. Sellainen henkilö, joka on totuudenmukainen, rehellinen ja elää hyveellistä elämää, on ensiluokkainen. Se mikä sijoittaa henkilön yläluokkaan ei ole perhe vaan teot.

On hyvin tärkeää ajatella tällä tavoin. Buddha sanoi, että kaikki ovat tasa-arvoisia, koska kaikilla on buddhaluonto. Tämä tarkoittaa, että oikean menetelmän ja oikean polun löytämällä kenestä tahansa voi tulla buddha. Kaikilla on tämä mahdollisuus. Tämä ei koske vain ihmisiä, vaan myös eläimiä. Jokaisella elävällä olennolla on buddhaluonto, ja siksi jokaisesta elävästä olennosta voi tulla buddha. Se on tärkeimmän päämäärän syy. Koska kaikilla on buddhaluonto, oikeita menetelmiä käyttämällä meistä kaikista voi tulla buddhia. Tuon tason saavuttaakseen on ensin oltava hyvä ihminen. Hyvä ihminen ei ajattele vain itsekeskeisesti. Jos on hyvin itsekäs, ei voi kokea rauhaa, ei voi kokea onnellisuutta eikä voi olla hyvä ihminen. Hyvä ihminen on totuudenmukainen, rehellinen ja välittää muista.

Samoin kuin itse toivoo saavansa onnellisuutta, kaikilla muilla elävillä olennoilla on sama päämäärä. Jos oman hyvinvointisi ajattelemisen sijaan ajattelee muita, se auttaa kohtaamaan jokapäiväiset vaikeudet. Hengelliselle polulle astumisessa on kaikille hyvin tärkeää oppia hyvänä ihmisenä oleminen. Hyväksi ihmiseksi tulemisen perustalta voi seurata hengellistä polkua. Voi seurata mitä tahansa itselleen sopivaa polkua ja sen polun seuraamisen kautta voi saavuttaa hengellisen päämäärän, mikä se sitten onkaan.