Me ihmiset tarvitsemme monenlaisia asioita ja meillä on monenlaisia tehtäviä täytettävänämme. Kuitenkin on niin, että riippumatta siitä, kuinka paljon omistamme tai mitä olemmekaan elämässämme saavuttaneet, tunnemme, ettei se ole tarpeeksi. On aina olemassa uusia haluttavia asioita ja uusia syitä olla tyytymätön. Näin ollen voimme omassa kokemuksessamme nähdä todeksi Buddhan opetuksen siitä, että samsara kokonaisuudessaan ei ole muuta kuin kärsimystä. Mitä voimme sitten tehdä? Jokainen haluaa olla vapaa kärsimyksestä ja toivoo saavansa onnea osakseen. Tämä on yhteistä kaikille. Tämän onnellisuuden eteen jokainen on valmis ponnistelemaan maallisin, hengellisin tai muilla keinoin. Mutta teemmepä mitä tahansa, kärsimyksellä ja tyytymättömyydellä ei ole loppua eikä etsimästämme onnesta todellista hyötyä.

Kuinka voimme sitten saavuttaa onnellisuuden? Buddha opettaa, että kaikilla olennoilla on buddhaluonto. Todellinen mielemme luonto on puhdas. Alun perin se ei ole koskaan ollut minkäänlaisen hämärtymisen tahraama. Siksi, jos todella yritämme, voimme saavuttaa valaistumisen. Tällä hetkellä emme näe tätä buddhaluontoa, koska se on kokonaan hämärtymien peittämä. Mutta hämärtymät eivät ole todellisessa mielen luonnossa. Jos ne olisivat, niitä ei voisi koskaan saada pois. Esimerkiksi hiili on luonnoltaan mustaa ja vaikka kuinka sitä pesisimme, siitä ei koskaan tule valkoista. Toisaalta valkoisen kankaan valkoisuus voi olla lian peittämä, mutta oikeilla keinoilla voimme pestä sen ja nähdä jälleen sen oikean värin. Samalla tavoin mielemme hämärtymät ovat vain ulkoisella tasolla ja oikeilla keinoilla ne on mahdollista saada pois. Siksi, jos työskentelemme ahkerasti dharman polkua seuraten, meistä voi tulla täydellisesti valaistuneita buddhia.

Näistä syistä, kaikkein tärkeintä on hengellinen harjoitus. Kaikki muut asiat kuten materiaalinen hyvinvointi tai valta, ovat hyödyllisiä vain tämän elämän aikana. Sinä päivänä jona jätämme maailman, joudumme jättämään kaiken taaksemme – varallisuutemme, ystävämme, jopa kallisarvoisen ruumiimme. Ainoastaan tietoisuus jää jäljelle ja kun tämä tapahtuu, ainoa asia, mihin silloin voimme luottaa, on hengellinen harjoituksemme.

Silloinkin, kun tässä elämässä kohtaamme suuria vaikeuksia, on suuri ero kahden erilaisen henkilön välillä, nimittäin sellaisen, jolla on hengellisiä ajatuksia ja sellaisen välillä, jolla ei ole. Kun henkilöt, jolla ei ole minkäänlaista hengellistä tukea, kohtaavat vaikeuksia, he ovat toivottomassa tilanteessa ja joutuvat tukeutumaan vääriin keinoihin, jotka saattavat saada äärimmäisiä mittasuhteita. Yksi Buddhan perusopetuksista on, että kaikki, mikä on syiden ja seurausten muodostamaa, on pysymätöntä. Lisäksi kaikki toiminnot, jotka ovat yhteydessä mielen negatiivisiin tunteisiin aiheuttavat kärsimystä. Siksi kohdatessamme ongelmia, on selvää, että ne eivät ole vain poikkeamia, jotka vain tapahtuvat meille. Pysymättömyys ja kärsimys ovat itse olemassaolon luonto.

Henkilö, joka ymmärtää tämän, on valmiimpi kohtaamaan ongelmia. Ongelma sinänsä voi ulkoisesti pysyä muuttumattomana, mutta kärsimys vähenee. Henkilö, jolla on hengellinen tuki, on paremmin valmistautunut kohtaamaan vaikeudet, koska hän ymmärtää niiden todellisen luonteen. Tämä ymmärrys keventää mielen taakkaa ja kun mielen taakka pienenee, ulkoinen fyysinen kärsimys vähenee. Mieli on päällikkö ja ruumis on kuin palvelija. Jos mieli on onnellinen, voitte olla todella kurjassa tilanteessa ja silti olla onnellinen. Mutta mikäli mieli ei ole onnellinen, vaikka teillä olisi parhaat palvelut, teillä tulee olemaan paljon kärsimystä. Koska mieli on näin keskeinen tekijä jo tässä elämässä ja antaa meille voimia kohdata vaikeuksien haasteet, tärkeintä mitä voimme tehdä on dharman harjoittaminen.

Vaikka olemme kaikki ihmisiä, meillä on kaikilla erilainen mieli ja erilaiset negatiiviset tunteet. Soveltuakseen jokaiseen mielen tasoon, Buddha antoi valtavan määrän opetuksia. Yhdenlainen opetus ei ole riittävä. Aivan kuten tarvitsemme monenlaisia lääkkeitä parantamaan erilaisia sairauksia, samalla tavalla auttaakseen lukemattomia eläviä olentoja, Buddha antoi monia, monia opetuksia. Yleisesti puhuen, on olemassa kahdenlaisia opetusten seuraajia: niitä jotka haluavat seurata pienempää tavoitetta ja seuraajia, jotka haluavat seurata suurempaa tavoitetta. Siksi meillä on kaksi polkua, Hinayana ja Mahayana. Vaikka Hinayana polulla on paljon opetuksia, se, mikä on kaikkein tärkeintä, on olla vaningoittamatta eläviä olentoja. Jos vahingoitat yhtäkään olentoa, ruumiillisesti tai henkisesti, se on väärin.

Mahayana polku ei ainoastaan kiellä vahingoittamasta olentoja, vaan myös kehottaa auttamaan kaikkia niin paljon kuin voi, koska jokainen olento on samanlainen kuin sinä itse. Omasta kokemuksesta voimme oppia, kuinka paljon toivomme pääsevämme eroon kärsimyksestä ja toivomme olevamme onnellisia. Pienimmistä hyönteisistä älykkäimpiin ihmisiin aina deva-todellisuuksiin asti, jokaisella olennolla on sama tunne: päästä eroon kärsimyksestä ja tavoittaa onnellisuus. Ei ole oikein ajatella vain itseään, koska itse olet vain yksi ihminen ja muita on lukematon määrä. Kumpi on tärkeämpi, yksi vai usea? Useampi on tärkeämpää. Lisäksi itsekkäistä ajatuksista ei koskaan nouse hyviä asioita, niistä nousee vain kärsimystä.

Shantideva on sanonut: Kaikki kärsimys tässä maailmankaikkeudessa tulee siitä, että välittää vain itsestään.” Jos ajattelemme vain itseämme, meitä hallitsevat kateus, ylpeys, saituus, himo, viha jne. Kaikenlaiset epäpuhtaat ajatukset nousevat ja mikä tahansa näiden ajatusten tuottama teko johtaa vain kärsimykseen. Samalla tavoin kuin kaikki, mikä kasvaa myrkyllisestä juuresta on myrkkyä, myös mikä tahansa teko, mikä nousee näistä negatiivisista tunteista, on vain kärsimystä. Niinpä, mikäli ajattelemme vain itseämme, se, mitä saavutamme, on vain lisää kärsimystä.

Shantideva on sanonut myös: ”Kaikki onni tässä maailmankaikkeudessa tulee siitä, että toivoo muille onnea.” Jos toivomme muille onnellisuutta, silloin kaikki hyvät asiat ja hyvät ominaisuudet heräävät, aivan kuten kaikki mikä kasvaa lääkitsevästä juuresta on lääkettä. Samalla tavalla, jos haluamme auttaa muita olentoja rakastavan hyvyyden ja myötätunnon perustalta, kaikki mitä teemme tuottaa onnellisuutta. Siksi Mahayana opetusten juuren muodostavat rakastava hyvyys ja myötätunto. Siksi meidän tulee kaikin tavoin kehittää rakastavaa hyvyyttä ja myötätuntoa.

Kuitenkaan pelkkä myötätunto ei riitä. Meidän tulee pelastaa olennot kärsimyksestä ja johdattaa heidät onnellisuuden tielle. Mutta tällä hetkellä emme ole itse vapaita. Meillä ei ole täydellistä tietoa tai täyttä valtaa. Olemme täysin sidoksissa omaan karmaamme ja negatiivisiin tunteisiimme. Miten siis voimme auttaa? Ainoa todella tehokas tapa auttaa olentoja on tavoittaa täydellinen valaistuminen, sillä jos olemme valaistuneita, jopa yhden pienen hetken aikana voimme pelastaa lukemattomia olentoja.

Tämä täydellinen valaistuminen ei ilmene ilman oikeita syitä ja olosuhteita, mutta ne tulevat seuraamalla Mahayana polkua. Ensimmäinen askel on toivoa todella vilpittömästi täydellistä valaistumista. Sitten täytyy harjoitella. Harjoituksen päätavoite on kehittää menetelmää ja viisautta. Lentämiseen tarvitaan kaksi siipeä. Samalla tavoin, voidaksesi valaistua tarvitset kaksi tukea: välineen ymmärtää viisaus ja viisautta itseään. Nämä kaksi ovat toisistaan riippuvaisia. Menetelmä tarkoittaa ansioiden keräämistä anteliaisuuden, oikean käytöksen, kärsivällisyyden, innokkuuden, ja keskittymisen avulla. Vain rakastava hyvyys ja myötätunto voivat nujertaa heikkoudet, joiden päällikkö on takertuminen itseen. Vain menetelmän avulla voi kukistaa takertumisen itseen. Jotta voimme kokonaan repiä juurineen itseen takertumisen, tarvitsemme viisautta, joka hävittää sen täydelleen. Kehittääksemme viisautta, meillä pitää olla keskittymiskykyä. Yhdessä näiden kahden avulla voimme tavoittaa täydellisen valaistumisen.

Monet ihmiset sanovat, että on todella vaikeaa harjoittaa dharmaa etenkin suurissa kaupungeissa, joissa on niin paljon häiriötekijöitä ja asioita hoidettavana. Buddha kuitenkin antoi monia opetuksia kesyttää villi mielemme. Koska mielemme on ollut täysin kiinni omissa negatiivisissa tunteissa, olemme vankeina tässä olemassaolon todellisuudessa ja siksi kärsimme. Olemme jo menneisyydessämme kärsineet todella paljon ja kärsimme edelleen. Jos emme nyt ryhdy työhön ja aloita dharman harjoittamista, tulemme jatkuvasti kokemaan kärsimystä. Siksi Buddha antoi opetuksia, jotka liittyvät erilaisiin harjoituksiin, mutta jotka kaikki palvelevat mielen kesyttämistä.

Sanskritin sanalla dharma on monia eri merkityksiä, mutta yleisesti sana tarkoittaa muuttumista: muuttaa epäpuhdas tai villi mielemme, joka on niin sidoksissa negatiivisiin tunteisiimme ja suunnata se oikealle polulle. Vaikka pelkkä harjoittaminen on sinänsä hyödyllistä, harjoituksen perimmäinen syy on muuttaa mielemme. Jos mieli ei muutu, silloin harjoitus ei ole kovinkaan tehokasta. Meidän täytyy katsoa muuttavatko tekemämme harjoitukset todellisesti mieltämme vai eivät. Jos harjoitus muuttaa mieltämme, silloin, jos käytämme sitä oikealla tavalla, voimme olla kiireisin ihminen kiireisimmässä kaupungissa ja silti olla mitä parhain dharman harjoittaja. Sillä kaikki mitä näemme ja teemme, jokainen johon olemme yhteydessä, antaa meille mahdollisuuden harjoittaa dharmaa.

Esimerkiksi matkustaessamme kaupungeissa ja huomatessamme monia muutoksia, todistamme että kaikki on todellakin pysymätöntä. Kun näemme paljon kärsimystä, saamme elävän osoituksen Buddhan opetuksista, joiden mukaan kaikki on kärsimystä. Näemme tämän kaiken omin silmin, mikä tarkoittaa, että voimme samalla hetkellä ymmärtää, mitäBuddha tarkoitti. Kun sukellamme kaupunkien ihmispaljouteen, meillä on mahdollisuus auttaa, harjoittaa myötätuntoa. Kun ihmiset häiritsevät tai ovat meille vihaisia, saamme mahdollisuuden harjoittaa kärsivällisyyttä. Tällä tavoin, jos voimme soveltaa opetuksia jokapäiväiseen elämäämme, missä tahansa olemmekaan, työssä tai kotona, voimme käyttää kokemuksiamme ja ympäristöämme dharman harjoittamiseen.

Nämä erilaiset kokemukset voivat auttaa meitä ymmärtämään syvemmin, kuinka tärkeää on harjoittaa dharmaa. Korkeammat meditaation tasot kuten mielen tyyneys (samatha) ja syvä näkemys todellisuuteen (vipassana), ovat todella tärkeitä, mutta päästäksemme näille tasoille, on rakennettava hyvä perusta huomaamalla kuinka vaikeaa on tavoittaa kallisarvoinen ihmiselämä sekä ajattelemalla pysymättömyyttä ja kuolemaa, karman seurauksia ja samsaran kärsimystä. Nämä ovat neljä yleisen tason perusharjoitusta. Nämä voit oppia opettajalta tai lukea kirjoista.

Kuitenkaan pelkkä tieto ei riitä. Jos meillä on ollut asiaankuuluva tieto näistä asioista jo kauan, mutta se ei ole muuttanut meitä, jäämme ennallemme. Olemme vihaisia kuten ennenkin, emmekä kykene edistymään dharmassa. Vaikka olisimme kuulleet satoja kertoja ihmissyntymän tavoittamisen vaikeuksista, jos se ei ole saanut meissä aikaan muutosta, ja pysymme samalla tasolla samojen negatiivisten tunteiden kanssa, se tarkoittaa, että emme ole varsinaisesti harjoittaneet mitään. Miksi näin on? Siksi, ettemme ole sisäistäneet opetuksia.

Näin näemme, että dharman pinnallinen tunteminen ja sen kokeminen syvällisen pohtimisen kautta, ovat kaksi hyvin eri asiaa. Voimme tietää monia opetuksia, mutta jos emme harjoita niitä, jos emme käytä niitä joka päiväisessä elämässäsi, asiat eivät mene oikein. Esimerkiksi herkullista ruokaa valmistetaan siksi, että se voitaisiin syödä. Jos teemme hyvää ruokaa ja jätämme sen syömättä, tilanne on järjetön. Samalla tavoin dharman tuntemisella on merkitystä ainoastaan, jos käytämme sitä jokapäiväisessä elämässämme. Tämän tehdäksemme, meidän tulee käyttää monia menetelmiä, jotka kattavat myös päivittäiset kokemuksemme.

Jos tämän perustan sisäistettyämme alamme nähdä kaikki kokemuksemme ei vain opetuksena vaan kannustimena kohti sisäistä tunnetta, hengellistä pakottavaa halua, emme hukkaa aikaamme. Alamme tehdä kaikkemme, kuten vankilassa vangeilla on jatkuvasti vain yksi ajatus: ”Milloin pääsen täältä pois?” Kun ihmisellä on tämän kaltainen todellinen, vilpitön halu harjoittaa dharmaa, silloin sisäiset, korkeammat meditaatiot heräävät yleensä helposti.

Ensinnäkin perustan olemassaolo riippuu ansioistamme. Koska olemme kasvattanut ansioita edellisissä elämissä, olemme syntyneet ihmisiksi tässä elämässä, meillä on ollut hyvä onni kuulla dharmaa ja madollisuus harjoittaa sitä. Samoin se, että on sisäinen pakottava halu harjoittaa dharmaa, riippuu niistä ansioista, joita olemme keränneet. Siksi meidän tulee kartuttaa ansioita rukouksen sekä Gurulle, Buddhalle, Dharmalle ja Sanghalle omistautumisen kautta, sekä osoittamalla rakastavaa hyvyyttä ja myötätuntoa kaikille olennoille. Tällä tavoin, kun ansiomme kasvavat, myös viisautemme kasvaa ja nämä kaksi kasvavat yhdessä. Kun ansiot ovat täydelleen kasvaneet, myös viisaus tulee sen myötä, ja yhdessä ansioiden ja viisauden avulla meidän on mahdollista onnistua polulla.

Tsechen Kunchab Lingin julkaisuja, Walden, New York