Hyvä sydän – Pema Wangyal Rinpoche (02.01.2001)

Toivotan kaikille oikein hyvää Uutta Vuotta ja kiitän teitä siitä, että olette tulleet tänään tänne. Elämänne on varmasti kovin kiireistä ja teillä on hyvin paljon kaikenlaista tehtävää. Siksi arvostan suuresti sitä, että teillä oli aikaa tulla tänne, koska olisitte varmasti voineet päättää tehdä jotakin muuta tänä iltana. Minulle on suotu suuri kunnia, koska päätitte tulla tänne. Aluksi haluaisin jakaa muutaman sanan kanssanne ja sen jälkeen, jos mahdollisesti haluatte keskustella jostakin asiasta, kuulisin hyvin mielelläni, mitä sanottavaa teillä on.

Opettajiltani kuulemani perusteella olen ymmärtänyt, että on erittäin tärkeää tarkistaa oma asennoitumisensa kaikkeen, mitä hyvänsä teemmekin, ja että yrittäisimme tehdä kaiken oikealla pyrkimyksellä, oikealla aikomuksella. Nähdessämme savua ja seuratessamme alati suurenevaa savuvanaa, havaitsemme varmasti, että savun alkulähteenä on tuli. Samoin on varmaa, että pystymme nauttimaan altruistisen motivaation ja hyvän sydämen tuottamasta onnellisuuden hedelmästä.

Buddhan opetuksessa sanotaan (opetukset ovat olleet sanskriitiksi ja käännetty tiibetiksi), että “Kaikki riippuu mitä suurimmassa määrin asennoitumisestamme, sydämestämme ja aikomuksestamme”. Tulos riippuu hyvin paljon siitä, millaisella sydämellä lähdemme tekemään jotakin, ei niinkään paljon tekemiseen käyttämästämme ajasta. Toisinaan voimme käyttää hyvinkin paljon aikaa, mutta jos motivaatiomme, aikomuksemme ei ole oikea, emme saa kovinkaan paljon aikaan.

Eli jos katsoisimme mielentilaamme, pääsisimme lähemmäksi todellista itseämme. Jos pystymme kehittämään hyvää sydäntä, hyvää pyrkimystä sekä itsemme että kaikkien elävien olentojen hyväksi, niin on täysin varmaa, että jonakin päivänä tulemme nauttimaan sen kantaman hedelmän.

Mitä hyvänsä teemme ruumiillamme, siellä pitäisi myös mielemme olla, eli meidän tulisi aina olla tietoisia siitä mitä teemme. Vaikka käyttäisimme vain hyvin vähän aikaa toimintaan sekä itsemme että kaikkien muiden olentojen hyväksi, niin meidän on aina hyvä tarkistaa motivaatiomme eli että todella toimimme kaikkien elävien olentojen hyväksi. Tällainen oikea motivaatio on suureksi hyödyksi kaikkien elävien olentojen hyvinvoinnin lisäksi myös omalle hyvinvoinnillemme.

Tietysti meillä kaikilla on erilaisia velvollisuuksia ja meidän täytyy ehtiä tehdä kaikkea mahdollista, mikä pitää meidät yleensä hyvin kiireisinä, mutta vaikka kuinka pidämme itsemme kiireisinä ja jatkuvassa liikkeessä, olisi erittäin hyvä tarkistaa, mikä on olennaisin ja tärkein asia elämässämme. Tarkkaillessamme itseämme huomaamme etsiskelevämme kaiken aikaa jotakin. Tämän havaittuamme on tärkeää tutkiskella, mitä oikeastaan etsimme. Katsoessamme korkean rakennuksen katolta alas kadulle näemme paljon sinne tänne ajavia autoja ja sinne tänne kuljeskelevia ihmisiä. Kesällä metsässä näemme maassa runsaasti hyönteisiä, muurahaisia ja muita ötököitä, jotka kiireisinä juoksentelevat sinne tänne. Kaikella tällä kiireellä täytyy olla jokin syy. Kaikki he pyrkivät varmasti saavuttamaan jotakin. Melkein poikkeuksetta suurimman osan ajasta he pyrkivät saavuttamaan jonkinlaisen päämäärän, joka toisi onnea ja rauhan.

Voisimme tutkiskella, mikä on kaikkein olennaisin ja tärkein asia elämässämme? Vastaus olisi todennäköisesti onnellisuus, mutta mitä onnellisuus on? Tarkastellessamme itseämme toteamme, että meillä on ruumis ja mieli. Voimme yrittää tutkia, mitä oikein tarkoitamme ruumiilla ja mielellä? Löydämme todennäköisesti useita hyvin erilaisia tulkintoja siitä, mitä mieli on. Jos seuraamme useimpien menneisyydessä eläneiden mestareiden näkemystä havaitsemme, että heillä on monta eri tason tulkintaa mielen olemuksesta.

Jokin saa meidät yleensä kiirehtimään yötä päivää. Katsoessamme sisäänpäin huomaamme, että sisällä ruumiissamme on jotakin, mihin samaistumme eli jotakin, mitä voimme kutsua tietoisuudeksi tai mieleksi. Katsoessamme itseemme on vaikea erottaa, mikä loppujen lopuksi on ruumista ja mikä mieltä, mutta jos tutkiskelemme tarkkaan näemme, että ruumiilla ja mielellä on tietty ero .

Tämä ruumis on yksinkertaisesti vain apuväline. Voisi sanoa että ruumis on jonkinlainen hotelli, jota matkustavainen käyttää silloin kun hän tarvitsee esim. suojaa. Tietoisuus käyttää tätä ruumista suojanaan ja apuvälineenään. Kuten hyvin tiedämme ruumis tarvitsee lepoa ja sen täytyy saada nukkua, mutta mitä tapahtuu sillä välin tietoisuudelle? Olemme kaikki monta kertaa huomanneet, että tietoisuudessa on jatkuvaa liikettä usein 24 tuntia vuorokaudessa. Jopa yöllä silloin kun ruumiimme lepää, näemme unta sekä miellyttäviä että epämiellyttäviä unia kuten painajaisia, ja mielemme, tietoisuutemme on silloin hyvin puuhakas. Tietoisuutemme on ikään kuin eräänlainen tietoisuudenvirta, ja voimme yrittää tutkia sitä. Saatamme tuntea tai ajatella, että siinä on jotakin, mihin voimme samaistua, mutta tietoisuus ei ole mikään konkreettinen, käsinkosketeltava ja kiinteä asia.

Voimme esimerkiksi katsella virtaavaa vettä, kuten jokea tai vesiputousta. Voin kysyä teiltä: “Kävittekö vesiputouksella?” ja vastattuanne myöntävästi kysyn: “Näittekö vesiputouksen menneisyydessänne?”, johon vastaatte: “Kyllä näimme” Meillä on sellainen käsitys, että sama vesiputous, joka oli viimeksi siellä, on siellä edelleen. Jos jatkan: “Näittekö todellakin sen saman vesiputouksen kuin viime kerralla käydessänne?” voitte sanoa: “Kyllä, otimme siitä jopa muutamia valokuvia ja voimme näyttää ne Sinulle todisteena.” Kuitenkin valokuvassa näkyvä vesi, jota esitätte todistuskappaleena, oli siinä sekunnin murto-osan ajan juuri silloin, kun kameran sulkija napsahti auki ja kiinni. Jos sama vesi olisi siinä edelleen, se ei todellakaan olisi mikään vesiputous. Vesi, jonka näimme vesiputouksessa viime kesänä lomamatkallamme, on virrannut ohitse sekunnin murto-osassa ja sen tilalle on tullut uutta vettä uudelleen ja yhä uudelleen.

Samalla tavalla tietoisuusvirtamme muuttuu jatkuvasti, jopa sekunnin murto-osassa. Entisen ajatuksen korvaa uusi ajatusketju, jonka vuorostaan korvaavat uudet ajatusketjut. Voimme kuvitella tuntevamme, että siinä on jotain pysyvää ja kestävää, mutta se ei pidä paikkaansa. Meillä on tapana uskoa asioiden pysyvyyteen, konkreettisuuteen ja muuttumattomuuteen, mutta kaikki muuttuu joka hetki. Muutoksia ei tapahdu ainoastaan henkisellä vaan myös fyysisellä tasolla.

Olette kaikki varmasti samaa mieltä siitä, että muutoksia tapahtuu myös fyysisellä tasolla. Jos olette säilyttäneet kengät, joita käytitte parivuotiaina, ja jos yritätte pistää ne jalkaanne, on se mahdotonta tai ainakin hyvin vaikeaa. Muutoksia on tapahtunut ajan myötä, sillä jos mikään ei olisi muuttunut, niin nämä samat kengät mahtuisivat hienosti jalkaamme kuten myös vanhat potkuhousumme.

On aivan selvää, että muutoksia on tapahtunut viimeisen 20, 30, 40, 50, 60 vuoden aikana. Muutoksia tapahtuu joka vuosi, joka kuukausi, joka päivä, joka minuutti, joka sekunti ja joka sekunnin murto-osa. Vaikka minulla on oma identiteettini ja voin samaistua tiettyihin asioihin kuten nimeeni, kasvoihini ja vastaaviin identiteettiini kuuluviin asioihin, on kuitenkin aivan varmaa, että muutoksia on tapahtunut joka sekunti.

Tällä tavalla kaikki on toisistaan riippuvaista, menneisyys muovaa nykyisyyden ja nykyisyys tulevaisuuden. Meillä on taipumus mieltää asiat vakaina, konkreettisina ja pysyvinä, ja toisinaan siitä aiheutuu meille vaikeuksia. Jos katsomme tarkasti näemme, kuinka kaikki on toisistaan riippuvaista ja kuinka kaikki muuttuu. Tämän havaittuamme tiedämme enemmän ja siten meidän on paljon helpompi toimia eri tilanteissa. Nykyinen tilanteemme on tulosta menneestä toiminnastamme. Tulevat aistimukset tai kaikki tuleva on riippuvaista tämän hetken teoistamme. Jos haluamme olla onnellisia, on tärkeää, että teemme sekä henkisiä että fyysisiä positiivisia tekoja.

Kuten hyvin tiedämme, jos istutamme omenapuun siemenen, emme voi odottaa sen antavan appelsiinisatoa. Samalla tavalla jos haluamme olla onnellisia, meidän täytyy istuttaa onnellisuuden siemen, jonka perusta on hyvä sydän, positiiviset teot ja hyvää tarkoittavat aikomukset.

Jos haluamme vapautua kärsimyksestä ja kärsimyksen syystä, meillä on täydellinen vapaus tehdä niin korjaamalla kärsimystä ja ristiriitoja aiheuttavat negatiiviset tekomme. Emme pysty muuttamaan itseämme yhdessä hetkessä. Meillä on tapamme ja tottumuksemme, jotka kuuluvat elämäämme. Olemme tulleet täysin riippuvaisiksi niistä ja siitä, mitä olemme tehneet ja mitä olemme tekemässä. Se ei kuitenkaan ole sellaista, mitä emme pystyisi muuttamaan tai korjaamaan.

Meillä on kaikki mahdollisuudet ja myös täysi oikeus kehittyä ja edistyä. Tämä mahdollisuus on meissä jokaisessa, riippumatta siitä, olemmeko lapsia vai aikuisia, ketä tahansa olemme tai mistä olemme kotoisin. Jokaisella olennolla, sekä ihmis- että muilla olennoilla, jokaisella elävällä olennolla on tämä uskomaton mahdollisuus ja oikeus olla onnellinen ja vapaa.

On hyvin monia tapoja päästä tähän päämäärään. Tärkeintä ja olennaisinta on harjoittaa neljää asiaa, jotka ovat rakkaus, ilo, myötätunto ja tasapuolisuus.

Puhuessamme rakkaudesta emme tarkoita mitään rajoittunutta rakkautta, vaan rajatonta rakkautta Tämä rakkaus merkitsee sitä, että haluamme tuottaa onnea ja onnellisuutta kaikille eläville olennoille itsemme mukaan lukien. Onnellisuus ja onnellisuuden aihe ei ole löydettävissä jostakin itsemme ulkopuolelta, vaan se on sisällämme. Onnellisuuden perusta on hyvä sydän. Se että aidosti sydämemme pohjasta toivomme ja haluamme tuottaa hyvää jokaiselle, kaikille eläville olennoille, koko ihmiskunnalle, ystävillemme ja sukulaisillemme itsemme mukaan lukien. Tätä merkitsee rakkaus.

Myötätunnolla tarkoitamme sydämemme pohjasta lähtevää toivetta poistaa kärsimys ja kärsimyksen syy kaikilta eläviltä olennoilta itsemme mukaan luettuna. Puhuessamme myötätunnosta emme tarkoita säälin tunnetta, joka ei ole varsinaista myötätuntoa.

Puhuessamme ilosta tarkoitamme sitä, että koemme iloa nähdessämme toisten onnen. Pystymme iloitsemaan toisten kaikenlaisesta onnesta. Tämä on suunnaton aarre, jonka voimme kaikki löytää. Kateuden ja mustasukkaisuuden tuntemukset muiden ihmisten onnen ja hyvinvoinnin vuoksi tuottavat vain kärsimystä, mikä voi turmella meidät ja myös muut ja tuhota onnemme ja terveytemme.

Kyky kehittää aitoa, sydämellistä ja syvää rakkautta, myötätuntoa ja iloa täydellisen tasapuolisesti kaikkea elävää kohtaan on kalleimpia aarteita, mitä voimme sisältä itsestämme löytää. Jos tämä tuntuu kovin sekavalta, tiivistäen voidaan sanoa, että pohjimmiltaan kyseessä on vain puhdas hyvä sydän, puhdas aikomus. Tämän kaiken yhtäkkinen soveltaminen käytäntöön saattaa tuntua aika vaikealta. Toteuttamisessa meitä auttaa hyvin paljon mielen harjoittaminen.

Mielen harjoittamisessa on erittäin hyödyllistä ensin katsoa sisälle itseemme omaan mielentilaamme, ja yrittää löytää itsestämme rauha ja mielentyyneys edes lyhyeksi hetkeksi. Jos kykenemme rauhoittamaan mielemme edes lyhyeksi aikaa esim. muutaman sekunnin tai minuutin ajaksi, niin sillä on suunnaton myönteinen vaikutus sekä omaamme että muiden onnellisuuteen. Kun mielemme on kiihtynyt ja ristiriitojen repimä, niin myös ruumiimme on kiihtyneessä ristiriitatilassa, ja se suistaa koko terveytemme epätasapainoon. Terveytemme epätasapaino vaikuttaa negatiivisesti perhe- ja työelämäämme. Katsoessamme sisäänpäin ja löytäessämme mielenrauhan ja tyyneyden edes lyhyeksi ajaksi myötävaikuttaa suuresti omaan ja muiden onnellisuuteen. Mielenrauhan ja tyyneyden kehittämisellä on suuri vaikutus koko maailmankaikkeuden rauhaan ja onnellisuuteen.

Kyetäksemme tähän olisi tärkeää tuntea olonsa mahdollisimman mukavaksi vaikkapa tuolilla istuen tai missä vain, kunhan vain pystymme rentoutumaan muutamaksi sekunniksi ja olemme aivan rentoina. Sitten tarkkailemme, mikä on mielentilamme. Voimme myös käyttää tukena hengitystämme tullaksemme tietoisiksi mielen tilastamme. Voimme tarkkailla hengitystämme laskemalla esim. seitsemän hengenvetoa, ja jos se tuntuu liian pitkältä laskemme viisi, ja jos sekin tuntuu vaikealta, voimme laskea vain kolme hengenvetoa. Hengitämme vain sisään ja ulos ja samalla tarkkailemme hengitystämme. Käytämme hengitystä jatkuvasti joka päivä eikä se ole meille millään lailla vierasta. Siinä ei ole mitään, mitä meidän täytyisi kuvitella tai visualisoida. Olemme yksinkertaisesti vain tietoisia hengityksestämme lyhyen aikaa, ja se on hyvin suureksi avuksi. Kun kykenemme tekemään näin vain lyhyenkin aikaa ja mielemme tyyntyy, niin silloin meidän tulisi yrittää kehittää rakkautta, myötätuntoa ja iloa tasapuolisesti kaikkia kohtaan.

Tietyt ihmiset ovat teille varmasti hyvin rakkaita ja välitätte heistä hyvin paljon. Käyttäkää rakastamaanne henkilöä eräänlaisena tukena mielenharjoittamisessanne. Käyttäkää hengitystänne välineenä, jonka avulla rakkautenne kulkee kohti rakastamaanne henkilöä. Suunnatkaa rakkauttanne niin paljon kuin vain mahdollista kohti teille rakasta henkilöä tuottaaksenne hänelle onnea. Ehkä jotkut teille rakkaista ja tärkeistä ihmisistä ovat sairaita ja heillä on vaikeuksia ja huolia. Käyttäkää silloin hengitystänne apuvälineenä siten, että uloshengityksenne myötä annatte rakkautenne ja myötätuntonne kulkea heihin ja näin auttaa heitä antamalla heille tukea ja voimaa voittaa kaikki psyykkiset ja fyysiset kärsimykset. Tunnette varmaankin henkilöitä joiden puolesta voitte olla iloisia, koska heillä menee hyvin ja he ovat terveitä. Käyttäkää hengitystänne välineenä ja antakaa sen myötä oman ilonne ja riemunne siitä, että heillä menee hyvin ja että he voivat hyvin, kulkea heidän luokseen ja lisätä heidän onneaan. Vähitellen voitte yrittää antaa tämän kohdistua myös muihin olentoihin. Vähitellen askel askeleelta voimme yrittää kohdistaa tämän harjoituksen täysin tasapuolisesti kaikkiin eläviin olentoihin.

Voitte tehdä niin, että sisäänhengityksellänne otatte sisään kaikkien näiden henkilöiden kärsimyksen ja tuskan ja annatte rakkautenne,ja myötätuntonne muuttaa sen onneksi, ja uloshengityksenne kautta se palaa heille ja he saavuttavat onnen. Vähitellen voitte myös ajatella sairaita ihmisiä: teille läheisiä sairaita henkilöitä, jotka ovat kenties sairaalassa. Voitte viedä harjoitusta hitaasti eteenpäin niin, että se ei ulotu ainoastaan tuntemiinne ihmisiin, vaan aivan kaikkiin sairaisiin. Yrittäkää jatkaa harjoitusta niin, että se vähitellen koskettaa kaikkia ihmisiä, joilla on vaikeuksia, ja myös ihmisiä, jotka tekevät kuolemaa. Edelleen yrittäkää ulottaa se koskemaan ihmisten lisäksi eläimiä ja kaikkia eläviä olentoja.

Hyvällä sydämellä, rakkaudella ja myötätunnolla on uskomattoman valtava voima muuttaa muiden olentojen kärsimystä ja teidän kärsimyksenne syytä. Voitte epäillä, että hengittäessänne sisään muiden ihmisten vaikeuksia ja sairauksia sairastutte itse ja joudutte suuriin vaikeuksiin. Rakkaudella ja myötätunnolla on kuitenkin ihmeellinen, uskomaton voima muuttaa sairaudet täysin hetkessä, eikä teillä ole mitään syytä olla huolissanne. Jos kykenette tekemään tätä harjoitusta vain muutamankin minuutin ajan, niin sen jälkeen on hyvin tärkeää jättää mieli täsmälleen siihen missä se on eli olla juuri tässä ja juuri nyt, eikä seurata yhtään ajatusketjua. Vain yksinkertaisesti olla tietoinen.

Suuri mestari Padmasambhava sanoo, että jos emme sekoita vettä, se kirkastuu. Jos mielen jättää sen luonnolliseen olotilaan, siitä tulee luonnostaan vapaa ja rauhallinen. Jos yrität antaa mielen vain olla kaikessa rauhassa tässä ja nyt, niin koska olet tietoinen mielestäsi, alat tulla myös tietoisemmaksi mielentilasi erilaisista liikkeistä, ajatuksista. Aivan samoin kuin tarkkaillessasi vettä näet veden liikkeet ja aallot sen pinnalla. Aallot ilmaantuvat vedestä ja vaipuvat siihen takaisin. Ajatukset ja mielen liikkeet ilmaantuvat mielen luonnollisesta tilasta ja liukenevat siihen takaisin. Ei ole mitään syytä taistella ja kamppailla aaltoja vastaan. Meidän on opittava taito uida aaltojen mukana. Samaten meidän on oltava kärsivällisiä ja opittava antamaan ajatuksen ilmentyä ja haihtua itsestään. Meidän ei tarvitse yrittää vaikuttaa siihen millään tavoin eikä mitenkään yrittää muuttaa sitä.

Suuri mestari Padmasambhava sanoo, että jos annamme ajatusten vain ilmentyä ja sitten haihtua, tulemme niin taitaviksi, että kykenemme antamaan niiden itse ilmaantua ja itse vapautua samaan aikaan. Vähitellen tulette löytämään mielenne todellisen luonteen. Alussa teillä voi olla vaikeuksia löytää tila, tauko, mikä on kahden ajatuksen välissä, mutta ajan myötä tulette yhä tietoisemmaksi vapauden tilasta, joka on kahden ajatuksen välissä. Jos ja kun tulette yhä selvemmin tietoisiksi siitä, että haipuneen ajatuksen ja sen ajatuksen välillä, joka ei ole vielä ilmaantunut, on tauko, siis luonnollinen vapauden tila,jota kykenemme pitkittämään, niin tämä tila ilmaantuu yhä useammin, ja se on itsessään oleva vapauden tila, joka on todellinen viisausmieli.

Kun mielemme on hämmentyneessä tilassa, on hyvin vaikeaa löytää mielenrauhaa, tyyneyttä tai vapautta. Jos kykenisimme tulemaan edes hiukan tietoisiksi tästä luonnollisesta vapauden tilasta, hyödyttäisi se meitä erittäin suuresti sekä nykyisyydessä että tulevaisuudessa. Monet fyysiset ja muut ongelmat syntyvät pelkästään siitä, että olemme menettäneet kosketuksen luonnolliseen mielentilaamme. Mitä tapahtuu päivän aikana voi myös vaikuttaa siihen, mitä tapahtuu yöllä nukkuessamme. Jos päivällä tulemme tietoisemmiksi siitä, mitä mielessämme tapahtuu, olemme myös paremmin selvillä siitä, mitä mielessämme tapahtuu yöllä nukkuessamme. Mitä enemmän pystymme hallitsemaan mieltämme tunnistamalla siinä luonnostaan olevan vapauden ja viisauden tilan, sitä paremmin pystymme hallitsemaan kaikkea.

Kaikki se mikä tapahtuu kuolemamme hetkellä ja kuolemamme jälkeen, riippuu hyvin paljon siitä, minkälaisia olemme nyt. Jos kykenemme vaikkapa edes kuudeksi minuutiksi oivaltamaan ja kokemaan kahden ajatuksen välisen tilan (viisausmielen) luonteen, ei ole mitään pelkoa siitä, että kuolemamme jälkeen vaipuisimme harhoihin. Siksi on hyvin tärkeää yrittää olla tietoinen omasta mielestään. Kuitenkin koko elämämme ajan meidän pitäisi pyrkiä kehittämään hyvää sydäntä niin paljon kuin vain pystymme. Hyvä sydän on kaiken ydin.

Nämä muutamat sanat perustuvat siihen, mitä olen kuullut opettajiltani, ja jos niissä on sellaista, mitä tunnette omaksenne ja mistä tuntuisi olevan apua, olkaa ystävällisiä ja koettakaa panna se käytäntöön. Jos sanani eivät kiinnostaneet eivätkä miellyttäneet teitä, älkää olko siitä huolissanne. Nämä asiat tulivat mieleeni, koska olen kuullut ne opettajiltani ja yrittänyt panna niitä käytäntöön. Minulle ne ovat tuoneet hyvin paljon onnea, rauhaa ja vapautta. Toivon sitä samaa teillekin. En tietenkään odota teiltä mitään vastalahjaa siitä, että jaan nämä sanat teidän kanssanne.

Kun kuulin opettajiltani, kuinka tärkeää on rakastavan myötätunnon ja rakkauden ajatus, ajattelin että on mahdotonta tuntea, että jokainen on minulle rakas. On kuitenkin totta, että mieltä harjoittamalla on mahdollista kokea tämä tunne, tämä rakkaus jokaista elävää olentoa kohtaan. Kuullessani ensimmäisiä kertoja toiveesta poistaa kaikkien elävien olentojen kärsimys, tuntui se minusta alussa täysin mahdottomalta, mutta mieltä harjoittamalla siitä tulee täysin mahdollista. Aluksi se tuntuu meistä jonkinlaiselta velvollisuudelta, mutta ajan myötä mieltä harjoittaessamme tunnemme suurta iloa ja suurta kunnioitusta. Ajan kanssa kykenemme tuntemaan suunnattoman suurta tasapuolista iloa, tasapuolista rakkautta ja tasapuolista myötätuntoa jokaista elävää olentoa kohtaan. Mestari Shantideva sanoo, että ei ole mitään, mihin emme voisi tottua.

Jos tässä on ollut jotakin teitä kiinostavaa ja jos voisitte kokeilla sen toimivuutta, niin tuntisin suurta iloa ja kunniaa. Itse asiassa monet teistä ovat varmasti paljon tietävämpiä ja kokeneempia kuin minä. On oikeastaan melkoinen vitsi, että istun tässä ja yritän kertoa teille kaikenlaista. Ehkä minun pitäisi olla niin nöyrä, että kuuntelisin mitä sanottavaa teillä on, koska teillä saattaa olla paljon enemmän ja syvempää sanottavaa kuin mitä itselläni on.

Nyt haluan antaa puheenvuoron teille, sillä mielestäni olen kailottanut jo aivan liikaa. Nyt kuuntelen teitä. On hyvä, jos haluaisitte sanoa jotakin tai josta haluaistte keskustella, mutta jos teillä ei ole mitään sanottavaa, niin sekin on oikein hyvä.

Kysymys: Missä vaiheessa kun harjoittaa mieltään, on tärkeää hankkia itselleen opettaja?
Vastaus: Opettajieni mukaan se on täysin yksilöllistä. Yleensä oppaasta on hyvin paljon apua, mutta meidän on ehdottomasti varmistuttava siitä, että oppaamme on meitä parempi, sillä muuten ajan säästämisen sijasta menetämme paljon aikaa. Esimerkiksi jos kysyn “Missä suunnassa Tampere on?” voin jopa saada oikean vastauksen kysymykseeni siellä käyneeltä tai siellä asuneelta henkilöltä. Jos sen sijaan kysyn samaa henkilöltä, jolla ei ole aavistustakaan kyseisen kaupungin sijainnista, ja jos hän on tarpeeksi rehellinen sanoakseen sen, niin asia on kunnossa. Ikävä kyllä näin ei aina tapahdu. Syystä tai toisesta ihmiset saattavat opastaa, mihin päin mennä, mutta suunta saattaa olla täysin väärä, ja tuhlaan vain paljon aikaa. Matkustaessani Intiassa minun täytyi kysyä tietä vähintään viideltä henkilöltä ja jos sain saman vastauksen kolmelta, niin saatoin luottaa siihen, että suunta oli todennäköisesti oikea. Ihmiset siellä ovat hyvin ystävällisiä ja neuvovat mielellään, jos heillä on jonkinlainen käsitys asiasta, mutta sen vuoksi saatamme mennä useita maileja täysin harhaan.

Opettajillani oli tapana sanoa, että jos haluat oppaan tai sinulla on opas, on erittäin tärkeää tutkiskella ja tarkastella häntä. Erityisesti jos kyseessä on meditaation opettaja, on hänestä ehdottomasti varmistuttava ja otettava perusteellisesti selvää. Vaikka se veisi kauan, jopa 12 vuotta, on parempi olla kiirehtimättä. Opettajani olivat hyvin tiukkoja ja toisinaan myös sangen kriittisiä. He sanoivat, että aivan samoin kuin opasta etsivän henkilön tulisi tarkkailla opettajaa 12 vuoden ajan, pitäisi myös opettajan tarkkailla avunetsijää 12 vuoden ajan. Muuten toinen saattaa ajatella, että onpa hienoa, minä olen sen ja sen oppilas – ja toinen taas saattaa ajatella, että onpa hienoa olla sen ja sen opettaja, ja he puhuvat vain toistensa ohi ja harhauttavat toisiaan ja molemmat tuhlaavat vain aikaansa. On todellakin syytä olla hyvin varovainen ja tarkka tässä asiassa. Jos löydämme opettajan, joka on todella rehellinen ja hyväntahtoinen ja hän voisi pystyä auttamaan meitä, ja hän todella omaa aidon hyvän sydämen, ja vaikka hän kenties ei olisikaan niin äärimmäisen oppinut, niin ainakaan hän ei vahingoita meitä. Opettajillani oli tapana sanoa, että vaikka et kenties löytäisikään sellaista opettajaa, jolla on pitkä lista kaikenlaisia saavutuksia ja oppiarvoja, mutta jos löydät opettajan, joka on todella sydänjuuriaan myöten rehellinen, hyväsydäminen ja ystävällinen, hän ei ainakaan käytä sinua hyväkseen. Opettajani sanoivat, että hyvä opettaja todella pyrkii siihen, että oppilas edistyy ja saavuttaa onnen. Jos opettaja sen sijaan odottaa, että häntä jollain tavoin palveltaisiin, niin silloin on syytä olla varovainen. Jos opas pääasialliseti pyrkii saamaan vain materiaalista hyötyä opetuksestaan, niin pidä hänet yhä etäämpänä eli silloin on parasta ottaa jalat alle ja juosta. Opetuksissa sanotaan, että paras lahja opettajalle on oppilaiden edistyminen. Keskinkertainen lahja on tukea ja palvella häntä. Materiaaliset lahjat ovat vähäarvoisimpia.

Varsin usein palaan erään oman opettajani kertomaan. Opettajani Kyabje Trulshik Rinpoche sanoo, että jos haluamme tarkistaa oman elämämme ja materiaalisen omaisuutemme arvon, on aika helppoa huomata, kumpi niistä on arvokkaampaa. Jos joku haluaisi tappaa teidät, niin sanoisitte varmaankin:”Ota kaikki, aivan kaikki mitä minulla on, mutta älä tapa minua.” Kukaan tuskin sanoisi: “Tapa minut, mutta älä vaan vie mitään omaisuudestani.” Tämä todistaa sen, että elämämme on paljon kallisarvoisempaa kuin materiaalinen omaisuutemme. Tämä osoittaa myös sen, että materiaalista hyötyä tavoitteleva opas ei ole mikään oikea opettaja, koska hän ei ole edes ymmärtänyt, minkä arvoinen elämä on. Meidän täytyy olla hyvin varovaisia. Jos opettajan löytyminen kestää kaksitoista vuotta, niin entä sitten. Tulevaisuus on paljon pitempi kuin kaksitoista vuotta. Jos se vie puolet elämästämme, niin entä sitten. Tulevat elämämme kestävät paljon pitempään kuin muutama elinikä. Siten vältämme vaaran, että meitä johdettaisiin harhaan ja väärään suuntaan. Elämä on hyvin kallisarvoinen ja hyvin lyhyt. On tärkeää löytää oikea opettaja. Jos emme löydä etsimäämme opettajaa, on parempi, että emme löydä ketään opettajaksemme, emme myöskään väärää opettajaa. Emme kenties edisty, mutta emme ainakaan mene huonompaan suuntaan. Näin opettajillani oli tapana sanoa.

Ehkä tämä on täysin vastakkaista kuin mitä olisitte halunneet kuulla. On kuitenkin erittäin tärkeää löytää opettaja, joka on aito ja rehellinen, koska hän pystyy tarkkailemaan edistymistämme ja auttamaan meitä. Omasta kokemuksestani tiedän, että opettajani säästivät minulta paljon aikaa. Toisinaan minusta tuntui siltä, että kaikki sujuu erinomaisesti, mutta opettajani totesivat, että korjattavaa kyllä löytyy. Eli voimme olla matkalla tiettyyn päämäärään ja uskoa saavuttaneemme sen ja olemme erittäin tyytyväisiä, vaikka itse asiassa olisimme päässeet vasta puoleen väliin. Joten olkaa hyvin varovaisia ja tarkkoja. Jos löydätte opettajan, joka omaa tietoa ja myötätuntoa, on ystävällinen ja lempeä, ja aidosti haluaa auttaa teitä, niin tukeutukaa häneen.

Kiitoksia.

Kysymys: Rinpoche, onko tila kahden ajatuksen välissä tyhjyyttä?
Vastaus: Puhuessamme tyhjyydestä se ei tarkoita sellaista tyhjää kuin tyhjä astia tai tyhjä kuppi. Se mitä yritämme tarkoittaa sanalla tyhjyys, on tiibetiksi stong-pa-nyid, joka on aivan tarkka käännös sanskriitin termistä shunyata. Sanoessamme shunya tai shunyata, niin siinä on suuri ero. Shunya tarkoittaa vain tyhjää ja nollaa. Shunyata merkitsee vapauden , tiedon ja viisauden tilaa, ei mitään sekavuuden ja tietämättömyyden tilaa, vaan vapautta kaikesta sekavuudesta ja kaikesta harhasta. Tällaisen tietoisen kokemuksen omaaminen tarkoittaa tyhjyyttä. Tullessamme tietoisiksi ajatusketjuista, ajatuskuluistamme, ja kun ajatus, joka ehkä käsittelee jotain mennyttä asiaa, haipuu, ja ajatus, joka koskisi jotain tulevaa asiaa tai jotain muuta, ei ole vielä ilmaantunut, näiden kahden ajatuksen välissä on tila, vapauden tila, heräämisen tila, valveutumisen tila, tiedostamisen tila, viisauden tila. Se että on tietoinen, sitä tilaa voi kutsua viisaudeksi tai shunyataksi, tyhjyydeksi, mutta jos siinä ei ole luontaista viisautta, on vaikea sanoa, että kyseessä on shunyata.

Toisinaan meditointimme on pelkästään ajatusten seuraamista. Ruumisparkamme vain istuu ja istuu ja seuraamme ajatuksia menneisyydestä tai tulevaisuudesta. Meillä on meneillään mukava elokuva tai päiväuni, mutta se ei kyllä ole mitään todellista meditaatiota. Monet suuret mestarit sanovat, että menneet ajatukset ovat jo menneitä ja meillä on vain muisto niistä. Menneisyys ei voi koskaan tulla takaisin, vaikka kuinka kuvittelisimme. Menneisyys on mennyttä. Ihan vain sekunnin murto-osassa se on jo mennyttä ja tulevaisuus ei ole vielä ilmennyt. Menneet ajatukset ovat aivan samaa kuin jos menisimme hautausmaalle tarkistamaan, missä kunnossa ruumiit siellä ovat. Siinä ei ole mitään järkeä, sillä eivät ne siitä herää. Ei ole myöskään mitään mieltä sotkeutua liian paljon tuleviin ajatuksiin.

Kerron erään tarinan. Olipa kerran isä ja poika. He olivat hyvin köyhiä. He sanoivat: Mennään jalokivisaarelle tänään. Niinpä he päättivät mennä sinne. Isä sanoi pojalle: Oijoi, tänään meistä tulee rikkaita. Mitäs me tehtäisiinkään, jos kaikki nämä rikkaat ihmiset antavat meille paljon lahjoja. Sillä välin kun poika mietti, mitä kaikella rikkaudella oikein tehtäisiin, isä sai hyvän ajatuksen. Hän sanoi: Ostetaan aasi ja sitten vielä hankitaan toinenkin aasi, ja totta kai kun meillä on kaksi aasia, ykskaks meillä on vauva-aasi. Sitten olemme rikkaita. Meillä on kolme aasia. Poika huudahti: Isä, isä, saanko ratsastaa sillä vauva-aasilla? Isä raivostui ja sanoi: Totisesti jos ratsastat sillä vauva-aasilla, niin katkaiset sen selän. Hän oli kokonaan mielikuvituksensa vallassa ja yritti lyödä poikaa. Poika huusi: Isä, isä, eihän se äiti-aasi ole vielä synnyttänyt sitä vauva-aasia! Jos uppoudumme liiaksi ajatuksiin millaista tulevaisuudessa mahdollisesti on, päädymme samanlaiseen tilanteeseen. Isä oli jo valmis pieksämään poikaansa, vaikka he eivät vielä olleet edes käyneet jalokivisaarella eikä mitään vauva-aasia ollut edes olemassa. Näin ikävä kyllä elämässämme tapahtuu aika usein.

Liiallinen tulevaisuudesta huolehtiminen tuo paljon kärsimystä tähän hetkeen. Tänään pysäköimme automme tiettyyn paikkaan ja yhtäkkiä olimme täysin unohtaneet, mihin olimme sen jättäneet, mutta muistimme kyllä, mihin olimme pysäköineet auton edellisellä kerralla. Katselimme ympärillemme ja ihmettelimme, missä ihmeessä se voisi olla. Olin jättänyt kassini autoon ja ensimmäinen ajatukseni oli, että voi ei, joku on varastanut auton ja samalla kassini. Onneksi, kiitos opettajieni, saatoin olla iloinen ja ajatella, että olkoon hän kuka hyvänsä, niin olkoon kassini hänelle hyödyksi ja avuksi. Löydettyämme vihdoin automme olin hyvin tyytyväinen ja kiitollinen opettajilleni. En ollut pelkästään omistanut kassiani kaikkien elävien olentojen hyväksi, vaan minulla itsellänikin oli se vielä tallella. Tämä siitä tulee kun huolehtii tulevaisuudesta. En menettänyt kassiani. Mielenharjoittaminen tuo elämään iloa ja myöskin huumorintajua. Tämä oli kertomukseni tilasta kahden ajatuksen välissä. Kiitoksia.

Olen varma, että teillä kaikilla on paljon tekemistä, joten en halua tuhlata aikaanne enempää. Pyytäisin teitä, jos vain mahdollista, että vain istuisimme hetken ja jättäisimme mielemme vapaaksi tässä ja nyt ja omistaisimme ajan, jonka olemme yhdessä viettäneet ja joka on hyvin kallisarvoista, koko maailmankaikkeuden onnelle ja rauhalle.

Lyhyt meditaatio.

Lopetan nelisäkeellä:
“Niin kauan kuin avaruus pysyy,
niin kauan kuin on tajuisia olentoja,
oi että minäkin niin kauan pysyisin voidakseni hälventää ja poistaa kaiken
kärsimyksen ja kärsimyksen syyn.”

Tämän nelisäkeen on suuri Shantideva kirjoittanut 700-luvulla, ja se on ollut oppaana ja tukena hyvin monelle henkilölle kautta vuosisatojen. Tämä on Hänen Pyhyytensä Dalai Laman eniten käyttämä säe ja hän neuvoo meitä, että tämänkaltaiset säkeet antavat meille rohkeutta ja luottamusta, karkottavat kaikki rajoitukset ja ristiriidat ja tuovat rauhan.

Tekstin on ääninauhalta puhtaaksi kirjoittanut Pirkko Liikanen
Tekstin edelleen editointi: Ilkka Pellikka ja Anne Rouvinen