Teksti on lyhennelmä Tulku Pema Wangyal Rinpochen yleisöluennosta Helsingistä 30.12.2000

Buddha ei ole henkilön nimi. Buddha on yksinkertaisesti valaistuneen tiedostamisen tila. Mahdollisuus tämän tilan saavuttamiseen ja kehittämiseen on läsnä jokaisessa aistivassa, elollisessa olennossa. Buddha on sanskritinkielinen termi, joka tarkoittaa täysin herännyttä ja täysin kehittynyttä, harhoista herännyttä, joka on kehittänyt täydellisyyteensä ne ominaisuudet, jotka uinuvat jokaisessa aistivassa olennossa. Menneisyydessä on ollut, nykyisyydessä on ja tulevaisuudessa tulee olemaan määrättömästi buddhia. Heidän joukossaan Buddha Sakyamuni on yksi tuhannesta historiallisesta, täysin valaistuneesta olennosta.

Ennen valaistumistaan Buddha Sakyamuni tunnettiin prinssi Siddharthana, Pohjois-Intiassa sijaitsevan Kapilavastun valtion merkittävän kuninkaan Suddhodanan poikana. Prinssi Siddhartha syntyi 2500 vuotta sitten nykyisen Etelä-Nepalin alueella, paikassa nimeltä Lumbini. Varhaislapsuudestaan lähtien hän oli hyvin älykäs ja lempeä ihminen, täynnä rakkautta kaikkia eläviä olentoja kohtaan, niin eläimiä kuin ihmisiäkin. Prinssi Siddharthan syntymän jälkeen suuret näkijät ja viisaat kerääntyivät hänen ympärilleen palatsiin nimenantoseremoniaan ja he tekivät monia ennustuksia hänen tulevaisuudestaan. Muuan suuri viisas ennusti, että prinssi Siddharthasta oli tuleva joko maailmankaikkeuden hallitsija tai täydellisesti valaistunut olento. Kuten tiedämme, on varsin tavallista, että vanhemmat haluavat lapsiensa jatkavan sitä, mitä he itse ovat tehneet, joten prinssi Siddharthan isä, kuningas Suddhodana halusi, että hänen pojastaan tulisi maailmankaikkeuden hallitsija. Kuningas teki kaiken voitavansa, että Siddhartha saattoi nauttia elämästä. Hänelle hankittiin valtakunnan parhaat opettajat, jotka opettivat häntä tieteissä ja taiteissa. Tämä kaikki tapahtui palatsissa, jonka ulkopuolelle prinssi ei saanut mennä. Kuningas Suddhodana oli hyvin ystävällinen ihminen, joka koetti pitää hyvää huolta valtakuntansa kaikista alamaisista, huolehtia heidän monista tarpeistaan ja auttaa heitä kaikin tavoin. Kuningas Suddhodana toivoi prinssi Siddharthan jatkavan hänen kuoltuaan kuninkaana, kantavan saamansa vastuun ja täyttävän kuninkaan velvollisuudet.

Kaksikymmentäkahdeksan vuotiaaksi saakka Siddharta teki kaiken täsmälleen isänsä toivomalla tavalla. Sitten eräänä päivänä hän sai isältään luvan poistua palatsista kaupunkiin. Hän näki siellä paljon kärsimystä; sairaita, kuolevia ja vanhenevia ihmisiä. Silloin hän pyysi isältään, kuningas Suddhodanalta, lupaa saada etsiä vastalääkettä kaikelle kärsimykselle, mutta kuningas halusi, että hän menisi naimisiin ja jatkaisi kuningashuonetta. Siddharta noudatti isänsä tahtoa, ja hänelle syntyi poika nimeltään Rahula. Isänsä luvalla kaksikymmentäkahdeksanvuotiaana hän lähti palatsista ryhtyäkseen etsimään vastausta kaikkien elävien olentojen, erityisesti ihmisten kärsimyksiin. Ihmiset lähtevät usein etsimään vastausta hengellisiin kysymyksiin silloin, kun he eivät kykene kantamaan vastuuta omasta elämästään tai heillä on vaikeita ongelmia elämässä esimerkiksi aviopuolison tai lasten kanssa, mutta Siddharthalla oli kaikki niin hyvin kuin vain mahdollista. Hänen perheensä oli täydellisen onnellinen, ja hänen vaimonsa Yadsodhara rakasti häntä ja teki kaikkensa hänen hyväkseen, mutta Siddharthan mieltä painoi koko ajan kysymys, kuinka ratkaista kärsimyksen ongelma kaikkien elävien olentojen, erityisesti ihmisten hyväksi. Lopulta saatuaan luvan isältään

Siddhartha lähti palatsista neljännen kuun 15 päivänä ja aloitti tutkimusmatkansa. Hän tutki ja opiskeli aikansa suurimpien mestareiden johdolla. Hän sai vastaukset kysymyksiinsä hyvin nopeasti, mutta hän ei ollut täysin tyytyväinen kaikkeen löytämäänsä, joten seuraavat kuusi vuotta hän syventyi erittäin ankariin askeettisiin harjoituksiin seuraten aikansa askeettien esimerkkiä. Näiden kuuden vuoden jälkeen hän heräsi huomaamaan, että pelkkä ruumiin kiduttaminen ja elämänvoiman tuhoaminen ei ollut se tie, joka johtaa päämäärään. Päättäväisenä ja päämäärätietoisesti oppimiaan tekniikoita harjoittaen hän lopulta löysi vastauksen kaikkiin kysymyksiinsä kuukalenterin neljännen kuun täyden kuun päivänä. Illan koittaessa hänen onnistui kukistaa kaikki esteensä ja aamun sarastaessa hän saavutti täydellisen valaistumisen ja tiedostamisen tilan. Sen jälkeen häntä puhuteltiin Heränneenä, Buddha Sakyamunina. Sakya merkitsee hänen sukunsa nimeä, hän kuului Sakya-klaaniin ja muni merkitsee häntä, joka on onnistunut. Neljäkymmentäyhdeksän päivää hän oli vaiti. Tämän jälkeen hänen viisi ihmisoppilastaan ja monet muut olennot, jopa taivaalliset devatkin, pyysivät häntä opettajakseen. Hän opetti 35-vuotiaasta 80-vuotiaaksi saakka.

Buddhan ensimmäinen opetus oli opetus neljästä jalosta totuudesta. Neljä jaloa totuutta ovat: 1) kärsimyksen totuus, 2) totuus kärsimyksen syistä, 3) totuus polusta ja 4) totuus lakkaamisesta eli vapautumisesta kärsimyksen syistä. Olennaisinta neljässä totuudessa on se, että kärsimys on jotain sellaista, joka meidän täytyy ymmärtää. Kärsimyksen luonnon ymmärtäminen ei kuitenkaan ole vielä tarpeeksi. Meidän täytyy oppia ymmärtämään, mikä on kärsimyksen syy, mutta kärsimyksen syyn ymmärtäminen ei myöskään riitä, vaan meidän täytyy löytää tie ulos siitä. Tienkään löytäminen ei ole vielä tarpeeksi, vaan meidän on saavutettava täydellisen vapauden tila. Meidän on vapauduttava kärsimyksen syystä.

On totta, että Buddhan opetukset ovat laajoja ja syviä, mutta hän on tiivistänyt ne yhteen nelisäkeeseen: Vältä kaikkea pahaa. Tee kaikkea hyvää. Tyynnytä, kouluta mielesi. Tämä on polku. Tämä tarkoittaa sitä, että on vältettävä kaikkea taitamatonta ja erityisesti väkivaltaista toimintaa. Ihmisen tulisi tehdä taitavia tekoja. Onnellisuus on seurausta taitavista, positiivisista teoista. Kärsimys seuraa taitamattomista, negatiivisista teoista. Tämä viittaa syyn ja seurauksen lakiin ja kahdentoista yhtäaikaisesti nousevan keskinäisen riippuvuussuhteen ketjuun. Kohtaamme hyvin monenlaista kärsimystä elämässämme, kärsimme syntyessämme, sairastaessamme, vanhetessamme ja kuollessamme. Kärsimys ei tule aiheetta eikä se synny tyhjästä, vaan kaikella kärsimyksellä on syynsä. Meillä on mahdollisuus välttää kärsimystä ja kokea onnea taitavia, positiivisia tekoja tekemällä.

Tämänhetkinen elämämme on menneiden tekojemme tulosta. Tulevat elämämme ovat riippuvaisia tässä elämässä tekemistämme teoista. Suuri mestari Padmasambhava toteaa: “Jos haluat tietää, minkälainen olit entisessä elämässäsi, katso tämän elämäsi peiliin, ja jos haluat tietää minkälainen tuleva elämäsi on, katso tämän elämäsi tekojen peiliin.” Padmasambhava viittaa kaikkien asioiden keskinäiseen riippuvuussuhteeseen. Onnellisuutemme on riippuvaista taitavista, positiivisista teoista ja kärsimyksemme on riippuvaista taitamattomista, negatiivisista teoista.

Buddha sanoo: Kouluttakaa mielenne, tyynnyttäkää mielenne. Nämä Buddhan sanat merkitsevät sitä, että vapaus voidaan saavuttaa tietyin keinoin. Meillä on ruumis, puhe ja mieli. Mieli on hyvin tärkeä ja oma asenteemme on hyvin tärkeä. Mielen kehittämisessä on ehdottoman tärkeää kehittää hyvää sydäntä. Kehittäessämme hyvää sydäntä on äärimmäisen tärkeää kehittää neljää rajatonta, mittaamatonta ajatusta, jotka ovat 1) rakkaus, 2) myötätunto, 3) ilo ja 4) tasapuolisuus. Rajaton merkitsee sitä, että kehitämme ja luomme rajatonta rakkautta kaikkia eläviä olentoja kohtaan saavuttaaksemme rajattoman päämäärän, joka on täydellinen vapautuminen.

Rakkaus, myötätunto, ilo ja tasapuolisuus saavat tässä yhteydessä tavallista laajemman merkityksen. Rakkaus merkitsee toivetta antaa onni ja onnen syy kaikille, aivan jokaiselle. Tällainen todella sydämen pohjasta lähtevä, perin juurin rehellinen asenne on sitä, jota tässä kutsumme rakkaudeksi. Myötätunto ei tässä tarkoita vain sääliä jotakuta tai joitakuita kohtaan, vaan myötätunto merkitsee halua poistaa kärsimys ja kärsimyksen syy kaikilta eläviltä olennoilta, joihin myös me itse kuulumme. Ilo tarkoittaa sitä, että me iloitsemme ja riemuitsemme toisten onnesta, sen sijaan että olisimme siitä kateellisia ja katkeria.Tasapuolisuus tarkoittaa halua kehittää rakkaus, myötätunto ja ilo koskemaan yhtä lailla jokaista elävää olentoa, siis aivan tasapuolisesti kaikkia. Näistä neljästä ajatuksesta tasapuolisuus on erittäin tärkeä keino vapauden saavuttamisessa. Jos emme pysty kehittämään itsessämme tasapuolisuutta, niin rakkautemme, myötätuntomme ja ilomme tulee olemaan puolueellista ja osittaista. Siksi meidän täytyy kehittää tasapuolisuutta, koska ei ole olemassa yhtäkään elävää olentoa, joka ei tavalla tai toisella olisi meihin sidoksissa.

Tietämättömyytemme ja monien esteittemme takia emme kykene näkemään syntymämme ja kuolemamme tuolle puolen, mutta se ei suinkaan merkitse sitä, että elämämme olisi alkanut tyhjästä ja päättyisi tyhjään kuollessamme. Viidennelle tasolle polulla edenneet näkevät useita satoja elämiä eteenpäin ja taaksepäin, eivät vain omiaan, vaan useiden satojen olentojen. Meidän on mahdollista nähdä keitä, kuinka ja miten olimme, ja onnistuttuamme poistamaan karkeat esteet näemme selkeästi ja ilman vääristymiä. Askel askeleelta tasolta toiselle polulla edettäessä pystyy näkemään tuhannet elämät, ja kymmenennellä tasolla aukeaa kaikkitietävyys ja kaikkitietoisuus, jolloin kykenee näkemään kaiken ilman esteitä.

Hyvän sydämen kehittäminen neljän mittaamattoman ajatuksen pohjalta on välttämätöntä, koska se auttaa meitä voittamaan ristiriitoja. Ristiriidoilla tarkoitamme sekaannuksen, hämmennyksen ja tietämättömyyden tilaa, josta puoleensavetävyys ja luotaantyöntävyys saavat alkunsa ja joista puolestaan kateus ja ylpeys syntyvät. Neljän mittaamattoman ajatuksen kehittäminen toimii vastalääkkeenä kaikille henkisille ristiriidoille. Kehittämällä edelleen rakkautta, myötätuntoa, iloa ja tasapuolisuutta alamme ymmärtää, kuinka kykenemme hallitsemaan ristiriitaisten tunteiden syntymistä.

Mitä tasapuolisuuteen tulee, toiset ihmiset ovat meille hyvin läheisiä ja toiset etäisiä tai jopa vihamiehiämme, mutta se ei merkitse sitä, että he olisivat sitä ikuisesti. Läheiset ystävät saattavat muuttua etäisiksi ja vihollinen ei välttämättä ole vihollinen ikuisesti, koska olosuhteet ja tilanteet muuttuvat.

Mielen kehittäminen ja kouluttaminen tarkoittaa sitä, että meidän tulisi katsoa sisäänpäin, mielen tilaan, sen sijaan että katsomme ulospäin, koska juuri sisältäpäin sotkeudumme kaikenlaisiin ristiriitaisiin tunteisiin ja tilanteisiin. Kehittämällä mieltämme voimme oppia voittamaan kaikki ne ristiriitatilanteet, jotka ovat ulkopuoltamme. Vaikka puhumme neljästä mittaamattomasta ajatuksesta, niiden täydellinen ydin on hyvä sydän. Hyvä sydän on se, jota hänen pyhyytensä Dalai Lama tarkoittaa puhuessaan yleismaailmallisesta uskonnosta.

Harjoittaessamme mieltämme kehittääksemme hyvää sydäntä on suureksi avuksi harjoittaa anteliaisuutta, jalomielisyyttä ja itsekuria, ja myös suvaitsevuutta, ahkeruutta, pitkämielisyyttä ja viisautta. Puhuessamme anteliaisuudesta emme tarkoita vain materiaalista lahjaa, vaan anteliaisuus tarkoittaa valmiutta aina hyödyttää toisia, olemaan heille avoin ja heille avuksi, siis hyvää sydäntä. Kyetäksemme tähän on meidän hillittävä monenlaisia taipumuksiamme hyvän itsekurin avulla, ja jotta onnistuisimme tarvitsemme kärsivällisyyttä ja suvaitsevuutta ja siinä onnistuaksemme myös suurta ahkeruutta, iloista ahkerointia. Tässä onnistuaksemme meidän täytyy kehittää tietoisuuttamme, koska meidän tulee olla tietoisia siitä, mitä meissä tapahtuu. Pystyäksemme tähän meidän tulee kehittää sisäistä näkemystä, joka perustuu viisauteen.

Buddhalaisuuden pohjalta Tiibetiin syntyi useita eri traditiota, joista kehittyi kahdeksan pääkoulukuntaa. Kaikissa näissä tiibetinbuddhalaisissa traditioissa opiskellaan Buddhan oppia. Vaikka ne perustuvat omiin kokemuksiin ja antavat opetuksille hieman erilaisia tulkintoja, niin Tiibetissä ei ole yhtään buddhalaista traditiota, joka ei perustuisi Buddhan opetuksiin. Buddhalaisuus ja ensimmäiset buddhalaiset kirjoitukset saapuivat Tiibetiin kuudennella vuosisadalla. Seitsemännellä vuosisadalla Songtsen Gampon ollessa kuninkaana buddhalaisia tekstejä alettiin kääntää tiibetiksi. Kahdeksannella vuosisadalla suuri arvostettu kuningas nimeltä Trisong Detsen kutsui Intiasta kuuluisia intialaisia oppineita Tiibetiin ja hänen aikanaan kaikki Buddhan opetukset käännettiin tiibetin kielelle. Ensimmäinen Intiasta kutsutuista oli Santaraksita ja hänen kehotuksestaan kuningas kutsui Tiibetiin toisen suuren mestarin Padmasambhavan. Hänen neuvostaan kuningas kutsui monia suuria mestareita sekä Intiasta että sen lähialueilta. Lähes sata mestaria saapui Tiibetiin, sadat nuoret älymystön jäsenet saivat heiltä koulutusta ja tekstejä alettiin kääntää tiibetiksi monista kielistä, pääasiassa kuitenkin sanskritista. Näiltä sadalta intialaiselta mestarilta ja monelta sadalta tiibetiläiseltä kääntäjältä meni kaksitoista vuotta 112:n olennaisimman Buddhan tekstin ja niihin liittyvien yli 250:n kommentaarin kääntämiseen. Seuraavina vuosisatoina monet suuret mestarit toimittivat näitä käännöksiä uudelleen.

Buddhalaisuus juurtui Tiibetiin suuren mestarin Padmasambhavan aikana. Buddha itse ennusti, että hänen opetuksensa kulkevat keskustasta pohjoiseen ja sitten länteen. Tämän ennustuksen mukaisesti Buddhan opetukset kulkivat keskeisestä valtakunnasta pohjoiseen, Tiibetiin, jossa niitä käännettiin, opetettiin ja harjoitettiin vuosisatoja. Buddhan ennustus buddhalaisuuden kulkemisesta pohjoisesta länteen tarkoittaa monien tiibetiläisten mestareiden mielestä buddhalaisuuden leviämistä länteen 1970-luvulta lähtien.

Seuraava säe on perua kahdeksannella vuosisadalla eläneeltä suurelta mestari Shantidevalta.
Niin kauan kuin avaruus pysyy,
niin kauan kuin elävät olennot ovat,
suotakoon että minäkin niin kauan olisin
ja poistaisin heidän kaikki kärsimyksensä.

Tällainen rohkeus antaa todellista voimaa ja tuo todellisen rauhan. Koko maailmankaikkeudessa vallitsevan rauhan myötä myös teillä olisi rauha, mutta jos keskitytte vain omaan rauhaanne, se ei mitenkään toteudu maailmankaikkeudessa. Kaikkien ansioiden omistaminen kaikkien elävien olentojen hyväksi tuo suunnattoman rauhan myös teille. Mieltämme kouluttamalla ja kehittämällä pystymme voittamaan kaikki ristiriidat, jotka aiheuttavat kärsimystä ja jotka ovat kärsimyksen syitä. Tällä polulla kykenemme lopulta aikaansaamaan ja saavuttamaan kärsimyksen lakkaamisen ja kärsimyksen syyn lakkaamisen.

Tekstin on ääninauhalta puhtaaksi kirjoittanut Pirkko Liikanen
Tekstin edelleen editointi: Ilkka Pellikka ja Anne Rouvinen